The last days begins.

Viimeisiin viikkoihin, minä en ole kirjoittanut tänne, on kuulunut vaikka mitä. On ollut valmennuksia, ratsuttajaa, lomaa, laiduneloa, maastoilua, juoksuttelua sekä ties mitä muuta, eli hyvinkin monipuolista elämää.  Hevonen on ollut terve, oma, tyytyväinen itsensä.

Nyt, kun aina ennenkin, kaikki hyvä päättyy. Ruuna on löytänyt uuden kodin, johon muuttaa tulevana lauantaina. Uusi kotisijaitsee pienen ajomatkan päässä, jossa saan käydä rapsuttelemassa ruunaa aina kun ikävä iskee. Päätös ei ollut helppo, mutta näin on parempi.
Viimeinen viikko siis menee pakatessa tavaroita, sekä laittaessa ylimääräisiä tavaroita myyntiin.

En tiedä, mitä teen sitten, kun ruuna on lähtenyt, todennäköisesti elelen ilman hevosia hetken jos toisenkin. Yritän nyt ahkerasti ensin löytää vakkaritöitä, jotta hevosen pitoon olisi varaa sekä hevosta olisi oikeasti järkevä pitää. En tiedä, maailma näyttää kai ajallaan mihin tässä mennään.

Mutta nyt, haluan sanoa kaikille blogia lukenneille, että tämä taitaa olla tämän blogin viimeinen kirjoitus sekä henkäys. Me nautitaan vielä ruunan kanssa viimeisistä yhteisistä hetkistä täysin rinnoin, ja annetaan palaa loppuun saakka. Ilman itkua tästä viikosta ei tulla selviämään, mutta ehkä se kaikki aikanaan helpottaa.

Kiitos & Näkemiin !

🐴❤️ Eilen noissa maisemissa, sitä alko miettimään kaikkea. Mulla on oikeesti huippu hevonen, sellanen, joka on opettanu mua paljon, niin ratsastajana kuin ihmisenäkin. Sellanen, jonka kanssa me ollaan molemmat kehitytty eteenpäin. Sellanen, jonka kanssa on vaikee uskoo, et viimeset viikot, ellei päivät, alkaa olemaan lähellä. Sellanen, jota en tuu koskaan unohtamaan, vaan se jälki pysyy aina mielessä, ja sydämmessä. Kiitos, nyt jo kaikesta T ❤️ #kiitos #kiitollinensiunattuonnellinen #lämminverinen #thinking #photoshoot #memorieslastforever #noteasy #missalready #harddecisions #standardbred

Kuva, jonka @putrassd julkaisi 30. 06ta 2016 klo 8.47 PDT

Ihka ensimmäinen estevalmennus.

Osallistuttiin keskiviikkona extemporeen estevalmennukseen, Suomelan Suskin pitämään. Tallikaveri sai hieman yllytettyä mukaan, ja kuten tutut jo jonkin verran tietää, niin tätä likkaa kun vähän yllyttää, niin jo ollaan kokeilemassa kaikkea tyhmää ja vähemmän viisasta.
 Tuntiin osallistui siis yhteensä kolme ratsukkoa, kaksi meidän lisäksi. Estetunnille viitsin vielä senkin takia osallistua, sillä vihdoin, sain vaihdettua estepenkkin uuden, leveämmän kaaren. Tämä vaikutti selkeästi paremmalta, nyt uuden kaaren johdosta. Huomasin myös kaarta vaihtaessani, että kyseinen satulaan saa myös paloja vaihdettua, niin että satula istuu kuin valettu hevosen selkään. Tämän innoittamana kävin tutkimaan netin syövereistä mitä tälläinen palakokoelma maksaa, ja hintahan oli siinä 130e tienoilla. En ole varma, tarviiko tuollaista palahommaa meille, mutta toisaalta tuollainen voisi olla ihan hyvä, ainakin olla varalla. Mutta ainakaan nyt, en omista penniäkään ylimääräistä, joita voisin iskeä tuollaiseen kokoelmaan, ja satula ainakin nyt istuu mielestäni todella hyvin selkään, ilman mitään ylimääräisiä härpäkkeitä. Kaikista parasta on, kun satulaa ja muita varusteita pystyy käyttämään ilman mitään ylimääräisiä, esimerkiksi romaaneja. Silloinhan kun satula istuu ilman mitään ylimääräisiä härpäkkeitä, tietää, että ne on hyvät ja hevosen selkään sopivat. Tässäkin tietysti pitää huomioida se, että sovittaa satulat ammattilaisen kanssa, ja katsoo että satula on oikeasti sopiva.  Ei minulla ainakaan olisi varaa laittaa rahaa sellaisiin varusteisiin, joista tiedän, ettei ne sovi hevoselle ilman esimerkiksi romaania.

No itse valmennukseen sitten.
 Alkulämmittelynä oltiin pääty-ympyrällä, jossa aloitettiin työskentely käynnissä. Otettiin kaikki ensin kevyt istunta esille käynnissä, kunnes pysäytettiin hevoset, ja Suski kävi jokaisen istunnat läpi. Itselläni olen huomannut, että painan ihan liikaa kantapäitä pienessä vauhdissa alaspäin, kun taas vauhdin kasvaessa, alan puristamaan polvilla, joka tekee sen että loppu jalka heilahtaa taivaan tuuliin Jatkoimme käynnissä istunta harjoituksia, joissa muun muassa piti hieman vaihdella istuntaa, sekä pysäyttää kevyessä istunnassa hevonen, ja pyytää uudelleen eteenpäin ilman että tippui satulaan. Sain myös Suskilta hieman moitteita jatkuvasta pumppaavasta pohkeesta, joka on ns vanhaa rastastustyyliä, että jokaisella askeleella pyydetään hevosta eteenpäin. Minun piti lakata pyytämästä Texiä eteenpäin joka askeleella, ja vain välillä pyytää eteenpäin. Tämä oli niin ratsastajalle kuin hevosellekkin hyvin hämmentävä tilanne, mutta pienen harjoittelun jälkeen tämä alkoi sujumaan ihan hyvin, ja Suskikin kehui, kuinka pohje pysyi nyt selkeästi paremmin paikallaan. Tätä joutuu siis harjoittelemaan jatkossa, ja paljon. Täytyy kyllä itsekkin sanoa, että hevonenkin muuttui aivan erilaiseksi ratsastaa.  Tämän jälkeen tehtiin ravi-käynti siirtymisiä, ja sen jälkeen nostettiin laukkaa käynnistä, aina tietyssä kohtaa, sekä jatkettiin puoli ympyrää käynnissä, ja laskettiin taas käyntiin.  Oikean suunnan laukka onnistui ihan ok, mutta mielestäni ruuna oli hyvin hidas ja tahmea, vaikka kyseessä olikin helpompi suunta. Laukanostoa joutui tosissaan valmistelemaan, mutta kun laukka nousi, oli nosto oikeinkin siisti. Suski kehui, että tähän suuntaan lämpöiseksi laukka oli todella nättiä, ja sellaista rauhallista, kun monelta kuulema näkee kauheita räpellyslaukka kohtia, joissa juostaan kenttää ympäri kuin päättömät kanat. Tässä kohtaa itse naurahdin, ja totesin, että sehän kuulostaa aivan meidän toisen suunnan laukalta. :D
  Toisen suunnan laukanostot onnistuivat mielettömän hyvin. Ajattelin että tähän suuntaan mennään taas sitä räpellyslaukkaa täysiä ympäri kenttää, mutta nyt laukka pysyi ensimmäistä kertaa rauhallisessa temmossa, ja ympyrän muotokin säilyi, eikä levinnyt aivan tuhottoman paljoa. Kyllähän vasemman suunnan laukassa on vielä todella paljon hiomista, mutta laukka sieltä kuitenkin nousee, ja pysyy kohtalaisesti ylhäällä. Enemmän lihasta vaan ja treeniä, niin kyllä se siitä.

Alkulämmittelyn jälkeen käveltiin hetki löysin ohjin, ja hengähdettiin. Itselläni oli jo tässä vaiheessa kova hiki, mutta ei se mitään, hevonen oli todella hyvä, niinkin hyvä etten olisi sen koskaan uskonut olevan niin hyvä.

Tämän estevalmennuksen aiheena oli sarjat. Kun kuulin aiheen ja rakensimme radan ennen tuntia, ajattelin ettei tämä voinut päättyä hyvin.  Kiva tulla ensimmäiselle tunnille hevosen kanssa, joka ei ole hypännyt kuin alle kymmenen ellei viisikin kertaa, mutta mistä sitä meidän esteiden harrasteluakaan voi aloittaa jos ei vain mene tunnille ja tee niitä asioita. Ensimmäinen sarja oli ruotsalais sarja, jossa oli puomi-ristikko- 21m väliä ja kaksi puomia. Ekana piti ravata puomin ja ristikon ylitse, ja ristikon jälkeen nostaa laukka, ja laukata pari askelta, ja ennen kahta viimeistä puomia laskea raville ja ravata puomit ylitse. Noh, miten tässä voikaan kuvitella että kävi, ensimmäinen kerta oli kaaos, eikä ollut mitään mahdollisuutta laukata. Hevonen hyppäsi, ja todellakin hyppäsi korkealle, mutta hieman vinoon johtuen ratsastajan ohjaamasta tiestä ja jännityksestä. Seuraava kerta oli paljon parempi, hyppy onnistui lähes keskelle, sekä laukka nousi nätisti esteen jälkeen sekä laski hienosti ennen puomeja.  Ruuna tuntui todella varmalta hyppääjältä, jota se ei siis aikaisemmin todellakaan koskaan ole tuntunut olevan. Pikemminkin sellainen esteiden kiertelijä. Mutta ehkä ratsastajan varmuus ja opettajan läsnäolo teki tähänkin erilaisen muutoksen, positiivisesti.  Tulimme vielä pari kertaa tämän ruotsalais sarjan, ja nekin tuli todella hyvin.

Seuraavana sarjana oli sekalais sarja, vasempaan kierrokseen, jossa taisi olla yhden laukka askeleen väli. Eli puomi-ristikko-ristikko .  Tultiin ravissa, hypättiin, ja loikattiin samalla askeleella ulos kuin mentiinkin sarjan sisälle. Oli aika villin tuntuista, kun ruuna hyppäsi, sillä loikat olivat vähän sellaisia kissaloikkia. Mutta hienosti ilman tiputuksia päästiin ylitse joka kerta. Ratsastaja unohtaa ihan selkeästi myödätä tarpeeksi ohjasta, sekä johtava ohjasote jää todella ulkopuoliseksi, eikä pysy oikein kaulan vierellä. Harjoiteltavaa siis löytyy.

Kolmas sarja oli sellainen puomi-pysty-puomi, joka tultiin oikeasta kierroksesta laukaten. Tässä vaiheessa kun kuulin että välit pitäisi tulla laukaten huokaisin hiljaa itsekseni ja mietin, miten me meidän suhteellisen ison laukan kanssa päästäisiin väleihin. Olisi vain ratsastettava, todennäköisesti. Eka kerta tultiin ravilla, sillä laukka tipahti aivan tyysti, sillä unohdin aivan ylläpitää sitä. Toka kerta tultiin laukassa, ja todellakin mentiin ne reippaasti parilla hassulla ponkaisulla ylitse, ja selvittiin siitä tiputtamatta mitään, wau ! Oli aivan voittajafiilis ! :D

Neljäs sarja oli sitten tämä samainen ruotsalaisarja, johon tämä viimeinen puomi hössäkkä nostettiin pystyksi. Nyt puomille piti ravata, hypätä ristikko ja jatkaa laukalla yli pystystä. Ja tämä onnistui todella hyvin, nyt muistin pitää laukan sekä ohjata kunnolla, olla ns kartalla kaikesta. Suski sanoikin kahden kerran jälkeen että nyt menee niin hyvin että voidaan lopettaa tähän onnistuneeseen kertaan.
Loppukäynneillä ruuna sai paljon taputuksia ja kehuja. Suski sanoi, että ruuna on oikein hyvä, ja varmasti kehittyy tuosta vielä paljon, ja että olin tehnyt sen kanssa todella hyvää työtä. Perustyöskentely eli koulunvääntämiset ja monipuolinen liikunta ei ole siis mennyt hukkaan, ja ennen kaikkea se aika, jonka kanssa ollaan menty ja edetty rauhassa on ollut ruunalle oikein hyvä ratkaisu. Kuulema liian moni tekee niin, että kauheella kiireellä opettaa kaikki ja aina vaan joka kerralla ratsastaessa tekee vaan vaativimpia asioita, teki miten teki, kunhan hevonen vaan tekee sen, ettei tyylillä ole niinkään väliä. Ja olen sen myös huomannut monen kohdalla olevan ihan totta. Aika on todellakin ratkaiseva tekijä, ja koskaan projektin kanssa ei mielestäni voi olla kiire, vaan pitää pystyä menemään hevosen ehdoilla.

Perään vielä kuvia valmennuksesta, joita ihana ystäväni nappasi kamerallani.

Tässä huomaa, kun puristan selkeästi polvillani liika,
 ja loppu jalka heilahtaa taakse päin.

Uskokaa tai älkää, oli mullakin kivaa ,
vaikka ilme voi kertoakkin jotain aivan muuta.

Kesää kohti astellaan.

 Taas aikaa vierähtänyt tovi jos toinenkin. Kauheaa kuinka aika juokseekaan siivillä. 

Tallillekkin on eksynyt jo pahamaineiset hyttyset ja muut öttiäiset.
Kesäihottuma hevosilla puetaan taas pakkasiin asti loimia.
 Pellot vihertää.
Laitumet vihertää.
Kohta pääsee polletkin laitumeen, ihanaa !

Pitkästä aikaa eilen sain lahjottua mieheni kuvaamaan meitä kentän laidalle. Oli kiva saada vähän uudempiakin kuvia ratsastuksesta. Vaikka ratsastuksessa on vielä todella paljon parannettavaa, hevonen on tuntunut todella hyvältä pari päivää, vaikkakin hieman pirteältä. On jotenkin huvittava kuulla, kun vuokraaja sanoo aina, että ruuna on todella laiska ja oikein ns eteenpäin potkittava versio, kun taas itselläni on enemmänkin työtä siinä, että hevonen menee tarpeeksi rauhassa, eikä kaahota koko aikaa eteenpäin.  Pätkiä ruuna menee oikeinkin kivasti, vielä kun vähän saadaan lihaksistoa enemmän kasaan, niin hyvä tulee. 
 Tänään aamulla vähän vertailin vanhaa rakennekuvaa, mikä taitaa olla viimeiseksi otettu ruunasta, ja tuolloinkin ruuna on ollut meillä jo liki vuoden. Mutta ruma se oli silloinkin kuin saapas. Nyt se jopa alkaa itsestänikin näyttämään hevoselta. Vielä lihaksistoa uupuu, mutta pikku hiljaa hyvä tulee.

 Tänään mentiin siis koulutuuppailua taas kentällä, ja ruuna meni ihan ok. Toissapäivänä, lauantaina vesisateessa ratsastaessa ruuna oli mielestäni parempi ratsastaa, oli paremmin avuilla sekä skarpimpi tekemään kaikkea. Lauantaina siis mentiin pääasiassa kahdeksikkoa harjoitusravissa, tempon vaihtelua sekä ihan perinteisiä taivutuksia ja asetuksia.  Laukassa otettiin helpompaan suuntaan laukanostoja käynnistä , ja laukattiin aina pitkät, suorat urat, ja vaikeamman suunnan laukassa nostettiin laukkaa ympyrällä rauhallisesta ravista. Pikku hiljaa vaikeampikin laukka luonnistuu, mutta sen kanssa saa kyllä vielä tehdä paljon töitä. Nosto onnistuu, mutta laukan vauhti itsessään on vielä hyvin reipas, mutta ponneton. Sen takia laukka on vielä hyvinkin nelitahtisen tuntuista, kun taas helpomman suunnan laukka on sellainen, että siinä jopa pystyy laukkaamaan todella rauhallisestikkin, ilman että laukka on kauheaa räpellystä tai että se rikkoutuu.  Kaikki aikanaan..

Eilen mentiin sitten samanlaista tehtävää kuin toissapäivänä, mutta nyt enemmän pääty-ympyröitä.  Yritän nykyään kovasti tehdä erilaisia kuvioita ja kiemuroita ratsastaessa, koska niissä ruunan saa selkeästi paremmin avuille, eikä se oli aivan hapankaan kun ei koko aikaa kierrä pelkkää uraa pitkin. Olen huomannut todella monen ratsastajan kohdalla joita Texilläkin on aikanaan käynyt, että todella moni vain tykkäisi mennä uraa pitkin koko ajan, välillä vaihtaa suuntaa ja jumputtaa uraa toiseen suuntaan samallalailla. Siihen ruuna on todella kyllästynyt, eikä edes oikein tunnu senkään vertaa yrittävän jos koko ajan uralla menee.  Luulisi että ratsastaja osaisi tehdä muutakin kuin vain mennä kierroksia uraa pitkin, mutta ehkä vain oletan liikoja ? En tiedä, enkä osaa sanoa.

Ratsastuksen jälkeen otettiin vielä vähän perhepotretti kuvia sekä ruuna pääsi juoksemaan kaverini ylläpito hevosen kanssa kentälle irti. Haikeaa ajatella, että parin viikon päästä talli tyhjenee, ja ne ainokaiset tallikaveritkin jäävät vähän lomalle, kun he vievät hevosensa laitumeen pienoisen matkan päähän. Sitten taidetaankin talleilla yksin, harmi. 





Perään vielä kuvia eiliseltä, joista osan on ottanut mieheni, sekä osa paras kaverini, sekä osan olen ottanut itse, pääasiassa irtojuoksutuskuvia.

Ilta-auringosta nautiskelua.

Jonna ja Tex 2.5.

Miten ihanaa onkaan, kun illalla on vielä aurinkoa, ja lämmintä taivaan täydeltä. Eilen pääsin vasta illemmalla tallille, ja olin visusti pitänyt siitä nyt kiinni, että mennään maastoon vaikka kello olikin jo lähemmäs seitsemää kun pääsin tallille. Vielä lisää maastoilu intoani lisäsi kaverini, joka tuli mukaani maastoilemaan. Kaksin maastoilu on huomattavasti kivempaa. Täytyy myös kehua ruunaa, sillä se käyttäytyi todella fiksusti maastossa, vaikkakin värillä kaveri touhotti mennä menemään ja hötkyili omiaan vieressä, niin Tex kylmän viileästi vain jatkoi tasaisen rauhallista tallaamistaan.

Nyt oli myös ensimmäinen kerta kun menen ihan kunnolla maastoon tuolla koulupenkillä. Yleensä kyllä menen mielelläni estepenkillämme maastoon, sillä tuki siinä tulee jaloille selkeästi paremmin lyhyemmillä jalustimilla. Koulupenkissä ei kauheasti voi jalustimia lyhentää tai polvet tulevat siivekkeiden ylitse. Mutta ihan hyvin tuo koulupenkkikin toimi maastossa. :)

Tosissaan oltiin noin reilun tunnin ajan maastoilemassa, sekä puhumassa  kaiken maailman hömpötyksiä matkalla. Talliin kun tultiin takaisin, kylmäilin sekä putsasin vielä ruunan jalat sekä harjasin, kunnes vein ruunan karsinaansa syömään iltamurkinoita. Tarhakin on pikkuhiljaa alkanut kuivumaan, joten pääsee sitäkin putsaamaan, ilman että kottikärryt jäävät kiinni mutaan.. :D
 Illemmalla vielä siis tallille tekemään iltatallia sekä putsailemaan tarhaa. Ihanaa kun on näin lämmin ja valoisaa pitkään, niin hevosillakaan ei ole kauhea hätä ja hinku tulla samantein sisälle, kuten esimerkiksi talvella.. :)

Loppukevennykseksi kuva hienosta Pammiksen hännästä.
Oli naurussa pidättelemistä kaikilla,
kun ruuna paineli häntä letitettynä pitkin kenttää.. :D

Joskus aurinko paistaa risukasaankin.

Kuinka aika meneekin niin nopeasti, ihan huomaamatta, etenkin keväisin ! Itselläni on ollut kova puhti tehdä nyt aamusta iltaan koko ajan jotain, on työssäoppimista, rästitöiden tekoa kouluun, hevosen liikutusta, tallivuoroja, koiran kanssa harrastamista, sekä ties mitä. Yleensä kun illalla kotiin pääsen, olen niin väsynyt, että menen suoraan suihkun kautta nukkumaan. Tämän takia myös blogin kirjoitus on jäänyt selkeästi vähemmälle.
   Mutta täytyy myöntää, että tällä hetkellä meillä menee ruunan kanssa harvinaisen hyvin pitkään aikaan ! Vaikkakin juuri viime viikon oltiin taas sairaslomalla, niin ei se meidän fiilistä ole vielä latistanut.  Muina viikkoina ollaan nyt käyty maneesilla ratsastamassa, pienoisilla tunneilla ja ennen kaikkea nautittu kivoista keleistä, silloin kun niitä vain on. :D


Nyt meillä seuraavaksi etsinnässä vakkari valmentaja, kun jotenkin tuntuu joidenkin valmentajien kanssa vaikealta sopia mitään kummallekkin sopivia aikoja, jolloin päästäisiin tunnille. Haluaisin kovasti nyt päästä tunneille ja kehittymään ruunan kanssa, sillä se on nyt itselläni ollut oikein hyvä ratsastaa, eikä ole kyllä hullummaltakaan näyttänyt vuokraajienkaan alla. Ikäväkseni, toinen vakkari vuokraajistamme lopetti, mutta nyt hyvä ystäväni kävi kokeilemassa ruunaa pitkästä aikaa, ja kertoi olevansa hyvin kiinnostunut liikuttelemaan ruunaa jatkossakin, tarvittaessa.  Toinen vuokraajahan meillä käy, nyt kaksi kertaa viikkoon, joka on ainakin itselleni tällä hetkellä sopinut paremmin kuin hyvin. Helpottaa kummasti kun joku auttaa liikuttamaan ruunaa sen parikin kertaa viikon aikana, etenkin jos samoina päivinä on iltatallia, niin hirveästi auttaa ettei tarvitse miettiä, että missä välissä liikuttaisi hevosta. Onneksi kesäksi todennäköisesti kaikki helpottaa, sillä koulu toivon mukaan ainakin loppuu, ja teen pelkästään sitten töitä, enkä kahta työtä samaan aikaan.

Saimme myös vihdoin ihan kunnollisen koulusatulan. Kieffer Wien DL, ja sopi ruunan selkään täydellisesti, ilman mitään hilavitkuttimia. Nyt laitoin myös tilaukseen tuohon Wintecin penkkiin uuden, leveämmän kaaren, sillä nykyinen kaari on käynyt vähän turhan ahtaaksi. Koulupenkki on ollut nyt kyllä arjen pelastus, etenkin koulukiemuroita vääntäessä, ja estepenkki on taas todella hyvä hypätessä (jos me sitä harrastettaisiin.. :D ) ja maastoillessa, sillä maastossa tykkään mennä aavistuksen lyhyemmillä jalustimilla, ja estepenkissä tuet tulee juuri sopivalle korkeudelle/tasolle.

Pikku hiljaa kesä tulee, ja meilläkin tällä hetkellä paistavan aurinko risukasaan. Ehkä tästä vielä jotain tulee ?

Maneesilla käymässä. Oli muuten ensimmäinen kerta kys. maneesilla.

Rohkenenko, kenties ?

Tänään tuli taas kiva ylläri ratsastelu, sillä päätettiin tallilla että laitetaan kentän kuivempaan päähän pari estettä ja mennään niitä ! Ja tosissaan, meidän esteet olivat aivan minimaalisia ristikoita, jotka olivat varmaan noin 40cm korkeita. Tehtiin siis tällainen "Rata" ;

Kyseisessä kuvassa siis tumma neliö esittää kenttää, siinä olevat aukot ovat kentän portteja. Katkoviiva esittää nyt sitä, että vasemman puoleista kentän puoliskoa/päätyä emme käyttäneet lainkaan, sillä se oli vielä osittain hieman märkä sekä upottava. Teimme siis yhden ristikon, sekä kaksi puomia, joista toinen pää aina nostettiin korkeammalle. Tehtävänähän tämä oli jo meille tarpeeksi vaativa, puskaratsut ja ratsastajat joutuivat jo tässäkin pitämään kielen keskellä suuta, ja keskittyä tähtäämään, ja vielä ratsastamaankin kunnolla :D !

Varusteet niskaan heitettyämme Texin sekä Idan & Pammiksen kera suunnattiin kentälle verkkaamaan. Otettiin aikalailla alusta alkaen Texin kanssa päätavoitteeksi se, että se menisi rennosti, omalla moottorilla eteenpäin. Tällä kertaa huomasin sen ravaavan nyt selkeästi paremmin, joten eilisestä jalkahoidosta taisi olla hyvinkin paljon apua, hyvä ! :) Ravailtiiin paljon, ja tehtiin paljon ympyröitä sekä muita erilaisia kuvioita, kääntyen ja väännellen esteitten välissä, jotta kävimme jokaisen esteen läpi, jokaisesta eri kulmasta. Ei ainakaan jäänyt epäselväksi este mistään suunnasta, eikä sen pitäisi jännittääkkään. Ekana mentiin ristikkoa yksittäisenä, ensin ravissa pari kertaa ja sitten ekaa kertaa laukaten. Ekoista hypyistä lähtien kyllä hyppy onnistui, hevonen meni esteelle ilman kiertelyjä ja loikkasikin oikein nätisti, mutta esteen jälkeen ekoilla kerroilla oli ratsastajalla ja hevosella eri suunta mielessä, mutta kyydissä pysyttiin ! :D
 Ekaa kertaa tosissaan laukattiin esteelle ja hypyn jälkeenkin jatkettiin laukassa eteenpäin. Miten ihminen voikaan olla niin pienistä onnistumisista onnellinen.

 Ratana mentiin sitten niin että mentiin ensin puomit ravissa, jonka jälkeen nostettiin laukka, laukattiin pieni ympyrä ja hypättiin sitten ristikko. Tämä onnistui toiseen suuntaan, mutta toisen suunnan laukka on meillä vielä sen verta ponnetonta, että tultiin toiseen suuntaan koko tehtävä ravissa.

Ruuna tuntui pitävän, ja ratsastajakin sai vähän varmuutta esteille kun ratsastus sujui niin hyvin. :) Loppuverkkana ravailtiin löysin ohjin ympäri kenttää sekä tehtiin eteen alas- harjoituksia. Kun hevonen rentoutui otin käynnit ja kävelin hetken aikaa selästä käsin, kunnes tulin sitten vielä taluttaen kävelyttämään ruunaa, jotta varmasti käveltiin kunnolliset loppukäynnit. Ja ratsastajalle teki hirmu hyvää vähän päästä jaloittelemaankin.

Loppuverryttelyn jälkeen mentiinkin talliin ja heitin fleeceloimen päälle. Laitoin tällä kertaa linimentit ruunalle jalkoihin, vaikken kovin usko linimentin tehoihin (pidän parempana jalkahoitona esim . botin-tallisuojia, savea tai kylmäystä jäällä tai vedellä).  No mutta, huomennahan sen näkee miltä jalat näyttävät, auttoiko linimentti yhtään.
Vielä illan päätteeksi kävin kaksi isoa kottarillista lapioimassa lantaa ruunan tarhasta. Tuli vain todettua, että onpahan märkä lanta hyvinkin raskasta työntää kottikärryissä, herranjumala. Jospa viikonloppuna saisi sitten tyhjennettyä koko lopputarhan.. :)

Eilisen kuvasaldoa

Eilen saimme pitkästä aikaa kuvaajan mukaan kentälle, joka otti meistä parit kuvat. :)

Kiitos kuvista Idalle ! 

Kun kaikesta tulee pakkopullaa & teennäistä.

Silloin joskus aikoinaan kun päätin aloittaa blogi kirjoittamisen, inspiraatiota sekä kirjoitus ideoita oli ties kuinka paljon. Silloin oli tosiaan in, että blogiin kirjoitettiin päivittäin, ja se täytettiin kuvilla täyteen. Vanhempien piti ostaa hyvä toimiva kamera, sillä eihän millään digikameralla saanut niitä kauan kutsuttuja laadukkaita kuvia blogiin.
 Nykypäivänä blogin kirjoittaminen on minun silmääni kovasti rauhoittunut. Blogeihin jotka ovat kovassa suosiossa, ei kirjoiteta enää aivan joka päivä. Miksi kirjoittaa joka päivä, jos asia ei ole oikeasti sellaista, että se kiinnostaisi lukijaa ? Miksi kirjoittaisi siitä, että käy tallilla tekemässä arkirutiinit (karsinan siivous, vesien- & ruokien laitto/rehu seuranta), koska loppupelissä se ei ole aiva sitä, mitä lukijat haluavat päivittäin lukea blogista.  Nykyään kirjoitus perustuu ehkä enemmän sellaisiin päiviin/tapahtumiin jotka eivät satu ihan joka päivä, tai ole aivan normaalia rutiinia. Nykyään et välttämättä tarvitse sitä järjestelmäkameraa tallillekkaan mukaan, sillä nykyajan puhelimien kamera ominaisuudet lähentelevät aina vain lähemmäksi järjestelmäkameran tasoa. Nykyään puhelimella voit melkeinpä saada järjestelmäkamera laatuisia kuvia, ilman että sulla on sitä monen tuhannen euron kameraa, ja siihen sitä tuhannen euron putkea. Ja poikkeuksia tähänkin varmasti löytyy, enkä sitä kiistäkkään. Maailma kehittyy ja kasvaa entisestään.
 Tällä hetkellä itse en ole enään sellainen, että voisin kirjoittaa blogiin lähes joka päivä. Se ei ole minulle ainoa paikka, mihin kirjaan liikutukset ylös. Kirjoitan blogia pikemminkin siinä mielessä, että sitä on oikeasti kiva kirjoittaa ja jakaa ajatuksia niin, että niitä näkee monet eri ihmiset ympäri Suomea, tai jopa ympäri maailmaa. Pidän blogin kirjoittamisesta. Pidän yhtälailla myös eläinten kuvaamisesta. Mikään ei ole kivempaa, kuin kaivaa se vanha järjestelmäkamera esille, vähän ulkoiluttaa sitä, ja muistella samalla itsekkin miten sitä kameraa nyt oikeasti käytettiinkään. Ja niitä kuvia on ihana päästä illan myöten muokkailemaan, ja jakamaan niitä ihmisille nähtäväksi, sekä kuulemaan, mitä mieltä muut ovat kuvista.  En halua, että blogin pitäminen on minulle pakkopullaa.
 Minulle blogin pitäminen on omalla tavallaan pienoinen harrastus. Ja sellaisena sen aion pitääkkin. Sellaisena, että kirjoitan sinne vain silloin kun juttua riittää, että blogi pysyy mielenkiintoisena sekä rentona.

No mutta, jospa siirrytään blogin päätähteen, ruunaan. Ruunan kanssa ollaan otettu keväästä kaikki irti, ja käyty liki joka päivä maastoilemassa. Se on selkeästi niin minun kuin ruunankin lempihommia. Siellä ruuna menee oikeinkin mielellään eteenpäin, korvat hörössä porhaltaen tyytyväisenä.
   Myös kuolain on vaihtunut ruunalla, ja se on tehnyt ratsastuksesta huomattavasti kivempaa. Ylimääräinen suun louksuttaminen auki ja kiinni loppui, ja kaikki muu ylimääräinen häsellys. Todennäköisesti edelliset kuolaimet ovat olleet niin epäsopivia ruunan suuhun, että se on myös ollut hieman epämiellyttävää T mielestä, ja siksi se on myöskin osoittanut mieltä. Nyt meillä on käytössä, suora kielentilalla oleva kimblewick. Ja tässä pysytään todennäköisesti nyt tästä eteenpäin.
    Eilen sekä toissapäivänä liikutus tapahtui pellolla. Toissapäivänä meillä kävi myös liikuttelijaehdokaskin, jota ekana hieman epäilin, sillä edellisten kanssa homma ei vain ole toiminut, ja ruunakin on sen verta "kylmä kaveri" että sen kanssa joko homma luistaa tai sitten se ei luista ollenkaan. Ja monet vuokraajista on liittynyt tähän toiseen ryhmään, ikävä kyllä. Joten kaiken menneen takia olin hieman epäileväinen tätä ehdokasta kohtaan. Kuitenkin ajattelin, että saakoot nyt tämä ehdokas tulla kokeilemaan, ja jos se ei toimi, niin sitten se ei toimi, sen jälkeen en edes halua harkita liikuttelijaa ruunalle.  Miksi sitten mietin ylipäätänsä liikuttelijaa ruunalle? Siksi, koska oma elämäntilanne on sitä, etten aivan joka päivä kerkeä liikuttamaan ruunaa, sillä koulu ja sen lopputyöt/rästit kaatuvat niskaan, sitten siinä samalla pitäisi vielä töitäkin tehdä, ja ensi viikosta alkaen olen taas myös työssäoppimassa, mitkä sekoittavat myöskin pakkaa jos jokin verran.  Myös oma terveydentila on ollut hieman vaihtelevaa, enkä senkään myötä ihan joka päivä uskalla enään ratsastaa. Tämän myöten myös ruuna on ollut hiljaisessa myynnissä, josko sille jokin hyvä loppuelämän koti jostain löytyisi, voisin harkita sen myymistä.
No kuitenkin, liikuttelijaehdokas, Anna kävi meillä, ja täytyy sanoa, että hän oli toinen ratsastaja, jolla ruuna on toiminut heti alusta alkaen. Heillä löytyi hyvin nopeasti yhteinen sävel, ja he menivät oikeinkin näpsäkästi pellolla. Pari kertaa T testasi tietenkin, ja sehän on vähän jo sellainen "kuuluu asiaan" oleva homma. Mutta Anna ei pienestä hätkähtänyt, niin kuin jotkin ehdokkaat ovat tehneet, vaan jatkoi ratsastamista sekä tehtäväänsä päättäväisesti eteenpäin. Ja kun T huomasi, ettei tuollaisilla tempauksilla tätä ratsastajaa saa säikäytettyä, niin sekin jätti testailut sikseen, ja liikkui oikeinkin nätisti eteenpäin. Otettiin myös pitkästä aikaa ruunalla laukkaa, myös siihen ei niin harjoiteltuun suuntaan, ja siihenkin suuntaan laukka nousi oikeinkin mallikkaasti ! Mutta selkeästi vielä liikkeessä näkyi, että voimaa takana tai kehossa ei ole tarpeeksi ylläpitämään laukkaa vaikeampaan suuntaan samallalailla kuin tähän niin kutsuttuun helppoon suuntaan.  Mutta ajan kanssa, eiköhän sekin kehity !
Tästä peltoratsastuksesta ruunallekkin tuli hiki, mikä oli minusta oikeinkin hyvä. Siinä ainakin näki, että ruuna teki oikeasti töitä.
  Eilen, kävin itse ruunalla vielä ratsastamassa, ja mentiin myöskin pellolla. Ruuna oli oikein kivan tuntuinen, ja laukat nousi myöskin molempiin suuntiin. Harjoitusta vaan niin hyvä tulee ! Myös ruuna alkaa pikku hiljaa tajuamaan, ettei pää korkealla-juoksussa ole mitään ideaa, vaan nyt tässä lajissa on tarkoitus mennä rauhassa eteenpäin, kuunnellen ratsastajaa. Vähän laukatessa tuntuu ruuna olevan sellainen, ettei oikein rauhassa sanaa tunneta, mutta kun ratsastaja on rauhassa, eikä turhia hötkyile, niin ruunakin tasaantuu ja malttaa kuunnella paremmin ratsastajaa.

Tänään tallille meno on vielä edessä, ja siitä saattekin varmaan kuviakin tänne joku kaunis päivä, sillä ystäväni Jonna tarjoutui tulemaan kuvaamaan meitä ! Ihanaa, uusia kuvia siis tiedossa ! :)

Pienoinen tunti, suuri apu ja ilon aihe.

Toissapäivänä juoksutin ekaa kertaa kuolaimet suussa ruunaa hammashoitojen jälkeen. Se oli selkeästi parempi jo suustaan, mutta lompsuttaa vielä aina välillä suutaan, muttei yhtä pahasti kuin ennen. Juoksuttaessa otin jokaisen askellajin läpi, kumpaankin suuntaan. Alussa ruuna oli taas hyvin jäykkä, mutta hetken hölkkäiltyä ja ravailtua se vetreentyi. Mentiin vielä lopussa hetki ravia kumpaankin suuntaan kumppareiden avulla, ja sen jälkeen vielä ilman kumppareita, jotta ruuna pääsee venyttämään itseään. Ruunalle tuli hieman jopa hiki liikutuksesta, mikä oli hyvä, sillä en edes muista milloin se olisi viimeksi hionnut liikutuksessa.

Eilen kiipesin sitten Texin selkään, laitoin sille kuolaimet suuhun. Kaverini tuli pitämään meille hieman tunnin tynkää. Olen jo aikaisemminkin todennut, että minulle tosiaan riittää että joku tulee kentän keskelle huutamaan mitä tehdään/antaa jonkun tehtävän, ja sitten sitä pitää ratsastaa. Se antaa jo aivan erilaisen motivaation koko touhuun.
Tämän kerran ratsastus oli eka kunnollinen ratsastus viimeisimmän kahden kuukauden tauon jälkeen, jolloin oikeasti hevonen että ratsastaja joutuivat töihin. Sain myös tuntea, kuinka herkkä Tex oikeasti on, ja että ns oikein ratsastettuna se on pienillä avuilla toimiva. Tärkeää on löytää pehmeä mutta tasainen ohjastuntuma, ja rytmi, niillä pääsee jo ruunan kanssa hyvinkin pitkälle.
Tehtiin tunnilla koko tunti melkeinpä kahdeksikkoa, niin että kahdeksikon keskellä puomien välissä piti suoristaa hevonen ja vaihtaa asetus ja kääntyä sitten sinne toiselle ympyrälle. Eka tämä tuotti meillä jo alussa ongelmaa käynnissä, sillä hevonen ei tuntunut yhtään tajuavan mitä tehdään, ja ratsastajakin taisi olla yhtä ulapalla, mutta pienen neuvomisen jälkeen mentiin jo todella sujuvasti Texin kanssa kahdeksikkoa. Tälläisiä harjoituksia pitäisi tehdä useamminkin, sillä näissä harjoitellaan todella paljon sellaisia asioita jotka ovat meille vaikeita mutta todella hyödyllisiä.  Ruunakin haki pienesti peräänantoon välillä, ja meni nätisti eteen alas-tyylilläkin suurimmaksi osaksi, aina kun ratsastajalla vain oli tasainen ja pehmeä käsi, jolloin ruuna uskalsi tukeutua kuolaimeen, eikä vain pitää päätä taivaissa.

Tunnista jäi todella hyvä fiilis, ja se myös hieman innoitti meitä treenailemaan enemmän, muutakin kuin kävelemällä ilman satulaa maastossa pitkin ohjin.. :D

Kunnon throwback kuva loppuun,
tällöin kun kuva on otettu,
Tex on ollut meillä vasta kaksi viikkoa. :) 

Klinikka päivää pukkaa.

Ja taas yksi päivä lisää näitä kauan ei toivottuja klinikka päiviä.
Tänä aamuna mentiin tallille jo yhdeksän/kymmenen välillä, siivottiin karsinat ja laitettiin sinne vedet. Lisättiin hevostraileriin pohjalle vähän kuiviketta ja katsottiin rauhakseen heinäverkot ja muut kuntoon, kunnes käytiin hakemassa ruuna sisälle.  Pieni harjaus ja tsekkaus että kaikki kengät hokkeineen on kiinnitse, riimun vaihto ja kuljetussuojien laitto jalkaan, ja sitten hevonen astelikin jo koppiin.
Tällä kertaa ei mentykkään lähimmäiselle klinikalle, koska jotenkin emme enää uskoneet kys. paikkaan tai heidän toimintaansa niin, että he voisivat meitä tässäkään tilanteessa auttaa. Suunnattiin siis Helsinkiin, Vermoon, Equivetin Klinikalle. Siellä meillä oli aika Estolan Matille, joka katsoi sitten ruunan suuhun.
Viime aikoina, kuten edellisessä postauksessakin jo kerroin, ruuna on alkanut jäkittämään kuolainta vasten ja syöminen joissakin tilanteissa näyttää hieman hankalalta ja hitaalta omaan silmään.

Matti kurkkasi suuhun, ja totesi nopeasti missä vika piili, hoiti sen lähes yhtä nopeasti pois. Tällä kertaa ruuna ei tarvinut kuin yhden rauhoittavan koko tilanteeseen, joka taisikin olla kaikkien klinikka käyntien ennätys. :D Suussa ei kuitenkaan ollut mitään hengenvaarallista, mutta kuitenkin hoidettavaa löytyi. Nyt kuitenkin suu on taas vihdoin kunnossa, ja täytyykin jo seuraavan kerran ruunan suu tutkituttaa puolen vuoden päästä.

Myös ruuna virkosi ennätys vauhtia operaatiosta, sillä silloin kun me olimme maksamassa klinikka maksua pois, oli ruuna jo virkistynyt sen verta että kauhea kolina ja kuopiminen kuului kopista..
Nyt toivotaan että päästään treenailemaan taas pikku hiljaa, kun suukin on nyt kunnossa. :)

 Vermon klinikka oli minusta todella viihtyisän näköinen sisältä, verrattuna esimerkiksi lähiklinikkaamme. Paikka oli entisöity ja nykyaikaisempi, sekä siellä oli osaava sekä mukavan asiakaspalveluhenkinen henkilökunta. Klinikka lääkäreineen ja hoitajineen jätti minuun hyvin positiivisen kuvan, ja mielelläni menen sinne toistekkin ! Vaikka matkaa tuleekin yhteensä reilu 200km käydä klinikalla ja se on ehkä aavistuksen hintavampi paikka kuin lähiklinikka, on se kaikki sen arvoista. Kuten kaverinikin kommentoi Instagram kuvaani että : "Oho ! Yleensä se on jo 100€ että siellä käy ja sanoo hyvää päivää :D " , ehkä sisäisti paikan hinnantason, mutta se oli jotenkin kovin osuva lause. Mutta joskus hyvästä laadusta ja lääkäreistä maksaa enemmän ja saa vastauksia ongelmiin, kuin käyttää niillä kaikista halvimmilla klinikoilla miettimässä missä vika kiikastaa, eikä välttämättä saa vastausta. ;)

Mutta tästä jatketaan taas eteenpäin !

Puhelinlaatuja. Ruunan reppana rauhoitettuna,
odottamassa hammashuoltoa.