Mitä meille kuuluu ?
Meille kuuluu tällä hetkellä huonoa. Texin kanssa treenailtiin pidempi pätkä jo startti tähtäimellä, mutta meidän tuuriksi meidät karsittiin lähdöstä, sekä samassa meidän koelähtökin meni vanhaksi. Ruuna oli ollut erityisen hyvä treeneissä, vauhtia löytyi pitkästä aikaa, mutta harmikseen jalka hieman hankaantui ja se myöskin hieman pilasi meidän startti haaveilua.
Hankaamisen takia vaihdettiin myös kengittäjää, joka teki omat ratkaisunsa kengitykseen, mutta sekään ei auttanut jalka ongelmaamme.
Meillä on nyt myös käynyt hermoratahieroja, Anne, joka on auttanut meitä kovasti.
Ekalla kerralla ruunasta löytyi pieniä jumeja sieltä sun täältä, joista suurin osa oli sellaisia paikkoja jotka tiesin jo entuudestaankin että ovat ruunalle ''hankalia'' kohtia, jotka kipeytyvät yllättävänkin helposti.
Tokalla kerralla emme pystyneet edes ruunaa hoitamaan sillä ruuna oli reväyttänyt kolmannesta lihaskerroksestaan pitkän lihaksen, joka lähti läheltä säkää ja jatkui pitkälle etujalan luokse. Tähän ruuna sai myös laaseria. Kuitenkin Anne katsoi samalla nämä entiset kipeät paikat, mutta ne olivat nyt oikein hyvin parantuneet, eli niissä ei ollut mitään sanomista. Nyt suureksi ongelmaksi muodostui tämä sään alue sekä revähtänyt lihas. Katsoimme samalla läpi satulan sekä silat että kaikki olivat oikeanlaisia, ettei niistä aiheutunut nyt tämä sään alueen kipu. Ohjeiksi saimme pitää kahden viikon lepotauon, jolloin ruunalla ei tehtäisiin mitään, vaan annettaisiin olla kaikessa rauhassa, jotta lihas pääsisi parantumaan.
Ja se kaksi viikkoa oli todella pitkä aika, niin omistajalle kuin hevosellekkin..
Viimeisimmällä kerralla kun nyt Anne kävi torstaina ja katsoi ruunaa, hän sanoi hieman ikävämpiä uutisia. Hevosen revähtänyt lihas oli parantunut hyvin, mutta nyt ruuna oli alkanut kramppaamaan oikean puolen pitkää selkälihasta, joka johti siihen, että alaselkä oli ruunalta hyvin kipeä. Sään aluekkin oli nyt kunnossa, mutta selkälihas ei. Anne veikkasi tämän nyt johtuvan etupäästä, että ruuna yritti sieltä siirtää/poistaa kipua, jonka takia nyt selkä kramppaa. Kuitenkaan ruuna ei itselleni ole koskaan ollut äkäinen, ei edes näiden kahden viikon loman aikana, mutta hierojan päälle se oli yrittänyt mennä, potkia ja ottaa hampaillansa siitä kiinni.
Harmikseni mietin jo ummet ja lammet läpi, ja soitinkin sitten jo suoraan klinikalle ja pyysin aikaa tulla kuvauttamaan ruuna uudelleen, sekä etsimään sitä vikaa. Saimme ensi viikon tiistaille ajan Orimattilan Hevosklinikalle, jossa toivon mukaan vika löytyisi. Jos ei, olisi sitten mahdollista lähteä tallikaverin mukana sitä seuraavalla viikolla Viikkiin.
Harmittavinta kuitenkin on se, että kun ruuna meille silloin melkein pari vuotta sitten tuli, kuvattiin se jaloistaa sekä polvistaan kokonaan, ja silloin se oli ollut puhdas. Totta kai sitä alkaa tällaisessa vaiheessa miettimään, että olenko itse aiheuttanut nyt ruunalle jotain vikaa esim. treenaamisellamme jalkoihin ?En halua että parhaaseen ystävääni sattuu,
ja jos tämä vika on tullut omasta syystäni,
tuntuu etten voisi antaa sitä anteeksi itselleni koskaan.
Eli lyhyesti sanoen, erityisen hyvin ei meilläkään mene. Nyt odotellaan sitten tiistaita, eikä maalata sen enempää piruja seinille.
Kaikkeni haluan tehdä, jotta ruunalla olisi kaikki hyvin.
Tällaisessa vaiheessa millään kilpailemisella tai starttaamisella ei ole mitään väliä, ei yhtään mitään väliä, kunhan saan vain rakkaan ystäväni kuntoon.
 |
| <3 |
