Ihka ensimmäinen estevalmennus.

Osallistuttiin keskiviikkona extemporeen estevalmennukseen, Suomelan Suskin pitämään. Tallikaveri sai hieman yllytettyä mukaan, ja kuten tutut jo jonkin verran tietää, niin tätä likkaa kun vähän yllyttää, niin jo ollaan kokeilemassa kaikkea tyhmää ja vähemmän viisasta.
 Tuntiin osallistui siis yhteensä kolme ratsukkoa, kaksi meidän lisäksi. Estetunnille viitsin vielä senkin takia osallistua, sillä vihdoin, sain vaihdettua estepenkkin uuden, leveämmän kaaren. Tämä vaikutti selkeästi paremmalta, nyt uuden kaaren johdosta. Huomasin myös kaarta vaihtaessani, että kyseinen satulaan saa myös paloja vaihdettua, niin että satula istuu kuin valettu hevosen selkään. Tämän innoittamana kävin tutkimaan netin syövereistä mitä tälläinen palakokoelma maksaa, ja hintahan oli siinä 130e tienoilla. En ole varma, tarviiko tuollaista palahommaa meille, mutta toisaalta tuollainen voisi olla ihan hyvä, ainakin olla varalla. Mutta ainakaan nyt, en omista penniäkään ylimääräistä, joita voisin iskeä tuollaiseen kokoelmaan, ja satula ainakin nyt istuu mielestäni todella hyvin selkään, ilman mitään ylimääräisiä härpäkkeitä. Kaikista parasta on, kun satulaa ja muita varusteita pystyy käyttämään ilman mitään ylimääräisiä, esimerkiksi romaaneja. Silloinhan kun satula istuu ilman mitään ylimääräisiä härpäkkeitä, tietää, että ne on hyvät ja hevosen selkään sopivat. Tässäkin tietysti pitää huomioida se, että sovittaa satulat ammattilaisen kanssa, ja katsoo että satula on oikeasti sopiva.  Ei minulla ainakaan olisi varaa laittaa rahaa sellaisiin varusteisiin, joista tiedän, ettei ne sovi hevoselle ilman esimerkiksi romaania.

No itse valmennukseen sitten.
 Alkulämmittelynä oltiin pääty-ympyrällä, jossa aloitettiin työskentely käynnissä. Otettiin kaikki ensin kevyt istunta esille käynnissä, kunnes pysäytettiin hevoset, ja Suski kävi jokaisen istunnat läpi. Itselläni olen huomannut, että painan ihan liikaa kantapäitä pienessä vauhdissa alaspäin, kun taas vauhdin kasvaessa, alan puristamaan polvilla, joka tekee sen että loppu jalka heilahtaa taivaan tuuliin Jatkoimme käynnissä istunta harjoituksia, joissa muun muassa piti hieman vaihdella istuntaa, sekä pysäyttää kevyessä istunnassa hevonen, ja pyytää uudelleen eteenpäin ilman että tippui satulaan. Sain myös Suskilta hieman moitteita jatkuvasta pumppaavasta pohkeesta, joka on ns vanhaa rastastustyyliä, että jokaisella askeleella pyydetään hevosta eteenpäin. Minun piti lakata pyytämästä Texiä eteenpäin joka askeleella, ja vain välillä pyytää eteenpäin. Tämä oli niin ratsastajalle kuin hevosellekkin hyvin hämmentävä tilanne, mutta pienen harjoittelun jälkeen tämä alkoi sujumaan ihan hyvin, ja Suskikin kehui, kuinka pohje pysyi nyt selkeästi paremmin paikallaan. Tätä joutuu siis harjoittelemaan jatkossa, ja paljon. Täytyy kyllä itsekkin sanoa, että hevonenkin muuttui aivan erilaiseksi ratsastaa.  Tämän jälkeen tehtiin ravi-käynti siirtymisiä, ja sen jälkeen nostettiin laukkaa käynnistä, aina tietyssä kohtaa, sekä jatkettiin puoli ympyrää käynnissä, ja laskettiin taas käyntiin.  Oikean suunnan laukka onnistui ihan ok, mutta mielestäni ruuna oli hyvin hidas ja tahmea, vaikka kyseessä olikin helpompi suunta. Laukanostoa joutui tosissaan valmistelemaan, mutta kun laukka nousi, oli nosto oikeinkin siisti. Suski kehui, että tähän suuntaan lämpöiseksi laukka oli todella nättiä, ja sellaista rauhallista, kun monelta kuulema näkee kauheita räpellyslaukka kohtia, joissa juostaan kenttää ympäri kuin päättömät kanat. Tässä kohtaa itse naurahdin, ja totesin, että sehän kuulostaa aivan meidän toisen suunnan laukalta. :D
  Toisen suunnan laukanostot onnistuivat mielettömän hyvin. Ajattelin että tähän suuntaan mennään taas sitä räpellyslaukkaa täysiä ympäri kenttää, mutta nyt laukka pysyi ensimmäistä kertaa rauhallisessa temmossa, ja ympyrän muotokin säilyi, eikä levinnyt aivan tuhottoman paljoa. Kyllähän vasemman suunnan laukassa on vielä todella paljon hiomista, mutta laukka sieltä kuitenkin nousee, ja pysyy kohtalaisesti ylhäällä. Enemmän lihasta vaan ja treeniä, niin kyllä se siitä.

Alkulämmittelyn jälkeen käveltiin hetki löysin ohjin, ja hengähdettiin. Itselläni oli jo tässä vaiheessa kova hiki, mutta ei se mitään, hevonen oli todella hyvä, niinkin hyvä etten olisi sen koskaan uskonut olevan niin hyvä.

Tämän estevalmennuksen aiheena oli sarjat. Kun kuulin aiheen ja rakensimme radan ennen tuntia, ajattelin ettei tämä voinut päättyä hyvin.  Kiva tulla ensimmäiselle tunnille hevosen kanssa, joka ei ole hypännyt kuin alle kymmenen ellei viisikin kertaa, mutta mistä sitä meidän esteiden harrasteluakaan voi aloittaa jos ei vain mene tunnille ja tee niitä asioita. Ensimmäinen sarja oli ruotsalais sarja, jossa oli puomi-ristikko- 21m väliä ja kaksi puomia. Ekana piti ravata puomin ja ristikon ylitse, ja ristikon jälkeen nostaa laukka, ja laukata pari askelta, ja ennen kahta viimeistä puomia laskea raville ja ravata puomit ylitse. Noh, miten tässä voikaan kuvitella että kävi, ensimmäinen kerta oli kaaos, eikä ollut mitään mahdollisuutta laukata. Hevonen hyppäsi, ja todellakin hyppäsi korkealle, mutta hieman vinoon johtuen ratsastajan ohjaamasta tiestä ja jännityksestä. Seuraava kerta oli paljon parempi, hyppy onnistui lähes keskelle, sekä laukka nousi nätisti esteen jälkeen sekä laski hienosti ennen puomeja.  Ruuna tuntui todella varmalta hyppääjältä, jota se ei siis aikaisemmin todellakaan koskaan ole tuntunut olevan. Pikemminkin sellainen esteiden kiertelijä. Mutta ehkä ratsastajan varmuus ja opettajan läsnäolo teki tähänkin erilaisen muutoksen, positiivisesti.  Tulimme vielä pari kertaa tämän ruotsalais sarjan, ja nekin tuli todella hyvin.

Seuraavana sarjana oli sekalais sarja, vasempaan kierrokseen, jossa taisi olla yhden laukka askeleen väli. Eli puomi-ristikko-ristikko .  Tultiin ravissa, hypättiin, ja loikattiin samalla askeleella ulos kuin mentiinkin sarjan sisälle. Oli aika villin tuntuista, kun ruuna hyppäsi, sillä loikat olivat vähän sellaisia kissaloikkia. Mutta hienosti ilman tiputuksia päästiin ylitse joka kerta. Ratsastaja unohtaa ihan selkeästi myödätä tarpeeksi ohjasta, sekä johtava ohjasote jää todella ulkopuoliseksi, eikä pysy oikein kaulan vierellä. Harjoiteltavaa siis löytyy.

Kolmas sarja oli sellainen puomi-pysty-puomi, joka tultiin oikeasta kierroksesta laukaten. Tässä vaiheessa kun kuulin että välit pitäisi tulla laukaten huokaisin hiljaa itsekseni ja mietin, miten me meidän suhteellisen ison laukan kanssa päästäisiin väleihin. Olisi vain ratsastettava, todennäköisesti. Eka kerta tultiin ravilla, sillä laukka tipahti aivan tyysti, sillä unohdin aivan ylläpitää sitä. Toka kerta tultiin laukassa, ja todellakin mentiin ne reippaasti parilla hassulla ponkaisulla ylitse, ja selvittiin siitä tiputtamatta mitään, wau ! Oli aivan voittajafiilis ! :D

Neljäs sarja oli sitten tämä samainen ruotsalaisarja, johon tämä viimeinen puomi hössäkkä nostettiin pystyksi. Nyt puomille piti ravata, hypätä ristikko ja jatkaa laukalla yli pystystä. Ja tämä onnistui todella hyvin, nyt muistin pitää laukan sekä ohjata kunnolla, olla ns kartalla kaikesta. Suski sanoikin kahden kerran jälkeen että nyt menee niin hyvin että voidaan lopettaa tähän onnistuneeseen kertaan.
Loppukäynneillä ruuna sai paljon taputuksia ja kehuja. Suski sanoi, että ruuna on oikein hyvä, ja varmasti kehittyy tuosta vielä paljon, ja että olin tehnyt sen kanssa todella hyvää työtä. Perustyöskentely eli koulunvääntämiset ja monipuolinen liikunta ei ole siis mennyt hukkaan, ja ennen kaikkea se aika, jonka kanssa ollaan menty ja edetty rauhassa on ollut ruunalle oikein hyvä ratkaisu. Kuulema liian moni tekee niin, että kauheella kiireellä opettaa kaikki ja aina vaan joka kerralla ratsastaessa tekee vaan vaativimpia asioita, teki miten teki, kunhan hevonen vaan tekee sen, ettei tyylillä ole niinkään väliä. Ja olen sen myös huomannut monen kohdalla olevan ihan totta. Aika on todellakin ratkaiseva tekijä, ja koskaan projektin kanssa ei mielestäni voi olla kiire, vaan pitää pystyä menemään hevosen ehdoilla.

Perään vielä kuvia valmennuksesta, joita ihana ystäväni nappasi kamerallani.

Tässä huomaa, kun puristan selkeästi polvillani liika,
 ja loppu jalka heilahtaa taakse päin.

Uskokaa tai älkää, oli mullakin kivaa ,
vaikka ilme voi kertoakkin jotain aivan muuta.

Kesää kohti astellaan.

 Taas aikaa vierähtänyt tovi jos toinenkin. Kauheaa kuinka aika juokseekaan siivillä. 

Tallillekkin on eksynyt jo pahamaineiset hyttyset ja muut öttiäiset.
Kesäihottuma hevosilla puetaan taas pakkasiin asti loimia.
 Pellot vihertää.
Laitumet vihertää.
Kohta pääsee polletkin laitumeen, ihanaa !

Pitkästä aikaa eilen sain lahjottua mieheni kuvaamaan meitä kentän laidalle. Oli kiva saada vähän uudempiakin kuvia ratsastuksesta. Vaikka ratsastuksessa on vielä todella paljon parannettavaa, hevonen on tuntunut todella hyvältä pari päivää, vaikkakin hieman pirteältä. On jotenkin huvittava kuulla, kun vuokraaja sanoo aina, että ruuna on todella laiska ja oikein ns eteenpäin potkittava versio, kun taas itselläni on enemmänkin työtä siinä, että hevonen menee tarpeeksi rauhassa, eikä kaahota koko aikaa eteenpäin.  Pätkiä ruuna menee oikeinkin kivasti, vielä kun vähän saadaan lihaksistoa enemmän kasaan, niin hyvä tulee. 
 Tänään aamulla vähän vertailin vanhaa rakennekuvaa, mikä taitaa olla viimeiseksi otettu ruunasta, ja tuolloinkin ruuna on ollut meillä jo liki vuoden. Mutta ruma se oli silloinkin kuin saapas. Nyt se jopa alkaa itsestänikin näyttämään hevoselta. Vielä lihaksistoa uupuu, mutta pikku hiljaa hyvä tulee.

 Tänään mentiin siis koulutuuppailua taas kentällä, ja ruuna meni ihan ok. Toissapäivänä, lauantaina vesisateessa ratsastaessa ruuna oli mielestäni parempi ratsastaa, oli paremmin avuilla sekä skarpimpi tekemään kaikkea. Lauantaina siis mentiin pääasiassa kahdeksikkoa harjoitusravissa, tempon vaihtelua sekä ihan perinteisiä taivutuksia ja asetuksia.  Laukassa otettiin helpompaan suuntaan laukanostoja käynnistä , ja laukattiin aina pitkät, suorat urat, ja vaikeamman suunnan laukassa nostettiin laukkaa ympyrällä rauhallisesta ravista. Pikku hiljaa vaikeampikin laukka luonnistuu, mutta sen kanssa saa kyllä vielä tehdä paljon töitä. Nosto onnistuu, mutta laukan vauhti itsessään on vielä hyvin reipas, mutta ponneton. Sen takia laukka on vielä hyvinkin nelitahtisen tuntuista, kun taas helpomman suunnan laukka on sellainen, että siinä jopa pystyy laukkaamaan todella rauhallisestikkin, ilman että laukka on kauheaa räpellystä tai että se rikkoutuu.  Kaikki aikanaan..

Eilen mentiin sitten samanlaista tehtävää kuin toissapäivänä, mutta nyt enemmän pääty-ympyröitä.  Yritän nykyään kovasti tehdä erilaisia kuvioita ja kiemuroita ratsastaessa, koska niissä ruunan saa selkeästi paremmin avuille, eikä se oli aivan hapankaan kun ei koko aikaa kierrä pelkkää uraa pitkin. Olen huomannut todella monen ratsastajan kohdalla joita Texilläkin on aikanaan käynyt, että todella moni vain tykkäisi mennä uraa pitkin koko ajan, välillä vaihtaa suuntaa ja jumputtaa uraa toiseen suuntaan samallalailla. Siihen ruuna on todella kyllästynyt, eikä edes oikein tunnu senkään vertaa yrittävän jos koko ajan uralla menee.  Luulisi että ratsastaja osaisi tehdä muutakin kuin vain mennä kierroksia uraa pitkin, mutta ehkä vain oletan liikoja ? En tiedä, enkä osaa sanoa.

Ratsastuksen jälkeen otettiin vielä vähän perhepotretti kuvia sekä ruuna pääsi juoksemaan kaverini ylläpito hevosen kanssa kentälle irti. Haikeaa ajatella, että parin viikon päästä talli tyhjenee, ja ne ainokaiset tallikaveritkin jäävät vähän lomalle, kun he vievät hevosensa laitumeen pienoisen matkan päähän. Sitten taidetaankin talleilla yksin, harmi. 





Perään vielä kuvia eiliseltä, joista osan on ottanut mieheni, sekä osa paras kaverini, sekä osan olen ottanut itse, pääasiassa irtojuoksutuskuvia.

Ilta-auringosta nautiskelua.

Jonna ja Tex 2.5.

Miten ihanaa onkaan, kun illalla on vielä aurinkoa, ja lämmintä taivaan täydeltä. Eilen pääsin vasta illemmalla tallille, ja olin visusti pitänyt siitä nyt kiinni, että mennään maastoon vaikka kello olikin jo lähemmäs seitsemää kun pääsin tallille. Vielä lisää maastoilu intoani lisäsi kaverini, joka tuli mukaani maastoilemaan. Kaksin maastoilu on huomattavasti kivempaa. Täytyy myös kehua ruunaa, sillä se käyttäytyi todella fiksusti maastossa, vaikkakin värillä kaveri touhotti mennä menemään ja hötkyili omiaan vieressä, niin Tex kylmän viileästi vain jatkoi tasaisen rauhallista tallaamistaan.

Nyt oli myös ensimmäinen kerta kun menen ihan kunnolla maastoon tuolla koulupenkillä. Yleensä kyllä menen mielelläni estepenkillämme maastoon, sillä tuki siinä tulee jaloille selkeästi paremmin lyhyemmillä jalustimilla. Koulupenkissä ei kauheasti voi jalustimia lyhentää tai polvet tulevat siivekkeiden ylitse. Mutta ihan hyvin tuo koulupenkkikin toimi maastossa. :)

Tosissaan oltiin noin reilun tunnin ajan maastoilemassa, sekä puhumassa  kaiken maailman hömpötyksiä matkalla. Talliin kun tultiin takaisin, kylmäilin sekä putsasin vielä ruunan jalat sekä harjasin, kunnes vein ruunan karsinaansa syömään iltamurkinoita. Tarhakin on pikkuhiljaa alkanut kuivumaan, joten pääsee sitäkin putsaamaan, ilman että kottikärryt jäävät kiinni mutaan.. :D
 Illemmalla vielä siis tallille tekemään iltatallia sekä putsailemaan tarhaa. Ihanaa kun on näin lämmin ja valoisaa pitkään, niin hevosillakaan ei ole kauhea hätä ja hinku tulla samantein sisälle, kuten esimerkiksi talvella.. :)

Loppukevennykseksi kuva hienosta Pammiksen hännästä.
Oli naurussa pidättelemistä kaikilla,
kun ruuna paineli häntä letitettynä pitkin kenttää.. :D

Joskus aurinko paistaa risukasaankin.

Kuinka aika meneekin niin nopeasti, ihan huomaamatta, etenkin keväisin ! Itselläni on ollut kova puhti tehdä nyt aamusta iltaan koko ajan jotain, on työssäoppimista, rästitöiden tekoa kouluun, hevosen liikutusta, tallivuoroja, koiran kanssa harrastamista, sekä ties mitä. Yleensä kun illalla kotiin pääsen, olen niin väsynyt, että menen suoraan suihkun kautta nukkumaan. Tämän takia myös blogin kirjoitus on jäänyt selkeästi vähemmälle.
   Mutta täytyy myöntää, että tällä hetkellä meillä menee ruunan kanssa harvinaisen hyvin pitkään aikaan ! Vaikkakin juuri viime viikon oltiin taas sairaslomalla, niin ei se meidän fiilistä ole vielä latistanut.  Muina viikkoina ollaan nyt käyty maneesilla ratsastamassa, pienoisilla tunneilla ja ennen kaikkea nautittu kivoista keleistä, silloin kun niitä vain on. :D


Nyt meillä seuraavaksi etsinnässä vakkari valmentaja, kun jotenkin tuntuu joidenkin valmentajien kanssa vaikealta sopia mitään kummallekkin sopivia aikoja, jolloin päästäisiin tunnille. Haluaisin kovasti nyt päästä tunneille ja kehittymään ruunan kanssa, sillä se on nyt itselläni ollut oikein hyvä ratsastaa, eikä ole kyllä hullummaltakaan näyttänyt vuokraajienkaan alla. Ikäväkseni, toinen vakkari vuokraajistamme lopetti, mutta nyt hyvä ystäväni kävi kokeilemassa ruunaa pitkästä aikaa, ja kertoi olevansa hyvin kiinnostunut liikuttelemaan ruunaa jatkossakin, tarvittaessa.  Toinen vuokraajahan meillä käy, nyt kaksi kertaa viikkoon, joka on ainakin itselleni tällä hetkellä sopinut paremmin kuin hyvin. Helpottaa kummasti kun joku auttaa liikuttamaan ruunaa sen parikin kertaa viikon aikana, etenkin jos samoina päivinä on iltatallia, niin hirveästi auttaa ettei tarvitse miettiä, että missä välissä liikuttaisi hevosta. Onneksi kesäksi todennäköisesti kaikki helpottaa, sillä koulu toivon mukaan ainakin loppuu, ja teen pelkästään sitten töitä, enkä kahta työtä samaan aikaan.

Saimme myös vihdoin ihan kunnollisen koulusatulan. Kieffer Wien DL, ja sopi ruunan selkään täydellisesti, ilman mitään hilavitkuttimia. Nyt laitoin myös tilaukseen tuohon Wintecin penkkiin uuden, leveämmän kaaren, sillä nykyinen kaari on käynyt vähän turhan ahtaaksi. Koulupenkki on ollut nyt kyllä arjen pelastus, etenkin koulukiemuroita vääntäessä, ja estepenkki on taas todella hyvä hypätessä (jos me sitä harrastettaisiin.. :D ) ja maastoillessa, sillä maastossa tykkään mennä aavistuksen lyhyemmillä jalustimilla, ja estepenkissä tuet tulee juuri sopivalle korkeudelle/tasolle.

Pikku hiljaa kesä tulee, ja meilläkin tällä hetkellä paistavan aurinko risukasaan. Ehkä tästä vielä jotain tulee ?

Maneesilla käymässä. Oli muuten ensimmäinen kerta kys. maneesilla.