Shining Bright: Ihka ensimmäinen estevalmennus.

Osallistuttiin keskiviikkona extemporeen estevalmennukseen, Suomelan Suskin pitämään. Tallikaveri sai hieman yllytettyä mukaan, ja kuten tutut jo jonkin verran tietää, niin tätä likkaa kun vähän yllyttää, niin jo ollaan kokeilemassa kaikkea tyhmää ja vähemmän viisasta.
Tuntiin osallistui siis yhteensä kolme ratsukkoa, kaksi meidän lisäksi. Estetunnille viitsin vielä senkin takia osallistua, sillä vihdoin, sain vaihdettua estepenkkin uuden, leveämmän kaaren. Tämä vaikutti selkeästi paremmalta, nyt uuden kaaren johdosta. Huomasin myös kaarta vaihtaessani, että kyseinen satulaan saa myös paloja vaihdettua, niin että satula istuu kuin valettu hevosen selkään. Tämän innoittamana kävin tutkimaan netin syövereistä mitä tälläinen palakokoelma maksaa, ja hintahan oli siinä 130e tienoilla. En ole varma, tarviiko tuollaista palahommaa meille, mutta toisaalta tuollainen voisi olla ihan hyvä, ainakin olla varalla. Mutta ainakaan nyt, en omista penniäkään ylimääräistä, joita voisin iskeä tuollaiseen kokoelmaan, ja satula ainakin nyt istuu mielestäni todella hyvin selkään, ilman mitään ylimääräisiä härpäkkeitä. Kaikista parasta on, kun satulaa ja muita varusteita pystyy käyttämään ilman mitään ylimääräisiä, esimerkiksi romaaneja. Silloinhan kun satula istuu ilman mitään ylimääräisiä härpäkkeitä, tietää, että ne on hyvät ja hevosen selkään sopivat. Tässäkin tietysti pitää huomioida se, että sovittaa satulat ammattilaisen kanssa, ja katsoo että satula on oikeasti sopiva. Ei minulla ainakaan olisi varaa laittaa rahaa sellaisiin varusteisiin, joista tiedän, ettei ne sovi hevoselle ilman esimerkiksi romaania.

No itse valmennukseen sitten.
Alkulämmittelynä oltiin pääty-ympyrällä, jossa aloitettiin työskentely käynnissä. Otettiin kaikki ensin kevyt istunta esille käynnissä, kunnes pysäytettiin hevoset, ja Suski kävi jokaisen istunnat läpi. Itselläni olen huomannut, että painan ihan liikaa kantapäitä pienessä vauhdissa alaspäin, kun taas vauhdin kasvaessa, alan puristamaan polvilla, joka tekee sen että loppu jalka heilahtaa taivaan tuuliin Jatkoimme käynnissä istunta harjoituksia, joissa muun muassa piti hieman vaihdella istuntaa, sekä pysäyttää kevyessä istunnassa hevonen, ja pyytää uudelleen eteenpäin ilman että tippui satulaan. Sain myös Suskilta hieman moitteita jatkuvasta pumppaavasta pohkeesta, joka on ns vanhaa rastastustyyliä, että jokaisella askeleella pyydetään hevosta eteenpäin. Minun piti lakata pyytämästä Texiä eteenpäin joka askeleella, ja vain välillä pyytää eteenpäin. Tämä oli niin ratsastajalle kuin hevosellekkin hyvin hämmentävä tilanne, mutta pienen harjoittelun jälkeen tämä alkoi sujumaan ihan hyvin, ja Suskikin kehui, kuinka pohje pysyi nyt selkeästi paremmin paikallaan. Tätä joutuu siis harjoittelemaan jatkossa, ja paljon. Täytyy kyllä itsekkin sanoa, että hevonenkin muuttui aivan erilaiseksi ratsastaa. Tämän jälkeen tehtiin ravi-käynti siirtymisiä, ja sen jälkeen nostettiin laukkaa käynnistä, aina tietyssä kohtaa, sekä jatkettiin puoli ympyrää käynnissä, ja laskettiin taas käyntiin. Oikean suunnan laukka onnistui ihan ok, mutta mielestäni ruuna oli hyvin hidas ja tahmea, vaikka kyseessä olikin helpompi suunta. Laukanostoa joutui tosissaan valmistelemaan, mutta kun laukka nousi, oli nosto oikeinkin siisti. Suski kehui, että tähän suuntaan lämpöiseksi laukka oli todella nättiä, ja sellaista rauhallista, kun monelta kuulema näkee kauheita räpellyslaukka kohtia, joissa juostaan kenttää ympäri kuin päättömät kanat. Tässä kohtaa itse naurahdin, ja totesin, että sehän kuulostaa aivan meidän toisen suunnan laukalta. :D
Toisen suunnan laukanostot onnistuivat mielettömän hyvin. Ajattelin että tähän suuntaan mennään taas sitä räpellyslaukkaa täysiä ympäri kenttää, mutta nyt laukka pysyi ensimmäistä kertaa rauhallisessa temmossa, ja ympyrän muotokin säilyi, eikä levinnyt aivan tuhottoman paljoa. Kyllähän vasemman suunnan laukassa on vielä todella paljon hiomista, mutta laukka sieltä kuitenkin nousee, ja pysyy kohtalaisesti ylhäällä. Enemmän lihasta vaan ja treeniä, niin kyllä se siitä.

Alkulämmittelyn jälkeen käveltiin hetki löysin ohjin, ja hengähdettiin. Itselläni oli jo tässä vaiheessa kova hiki, mutta ei se mitään, hevonen oli todella hyvä, niinkin hyvä etten olisi sen koskaan uskonut olevan niin hyvä.

Tämän estevalmennuksen aiheena oli sarjat. Kun kuulin aiheen ja rakensimme radan ennen tuntia, ajattelin ettei tämä voinut päättyä hyvin. Kiva tulla ensimmäiselle tunnille hevosen kanssa, joka ei ole hypännyt kuin alle kymmenen ellei viisikin kertaa, mutta mistä sitä meidän esteiden harrasteluakaan voi aloittaa jos ei vain mene tunnille ja tee niitä asioita. Ensimmäinen sarja oli ruotsalais sarja, jossa oli puomi-ristikko- 21m väliä ja kaksi puomia. Ekana piti ravata puomin ja ristikon ylitse, ja ristikon jälkeen nostaa laukka, ja laukata pari askelta, ja ennen kahta viimeistä puomia laskea raville ja ravata puomit ylitse. Noh, miten tässä voikaan kuvitella että kävi, ensimmäinen kerta oli kaaos, eikä ollut mitään mahdollisuutta laukata. Hevonen hyppäsi, ja todellakin hyppäsi korkealle, mutta hieman vinoon johtuen ratsastajan ohjaamasta tiestä ja jännityksestä. Seuraava kerta oli paljon parempi, hyppy onnistui lähes keskelle, sekä laukka nousi nätisti esteen jälkeen sekä laski hienosti ennen puomeja. Ruuna tuntui todella varmalta hyppääjältä, jota se ei siis aikaisemmin todellakaan koskaan ole tuntunut olevan. Pikemminkin sellainen esteiden kiertelijä. Mutta ehkä ratsastajan varmuus ja opettajan läsnäolo teki tähänkin erilaisen muutoksen, positiivisesti. Tulimme vielä pari kertaa tämän ruotsalais sarjan, ja nekin tuli todella hyvin.

Seuraavana sarjana oli sekalais sarja, vasempaan kierrokseen, jossa taisi olla yhden laukka askeleen väli. Eli puomi-ristikko-ristikko . Tultiin ravissa, hypättiin, ja loikattiin samalla askeleella ulos kuin mentiinkin sarjan sisälle. Oli aika villin tuntuista, kun ruuna hyppäsi, sillä loikat olivat vähän sellaisia kissaloikkia. Mutta hienosti ilman tiputuksia päästiin ylitse joka kerta. Ratsastaja unohtaa ihan selkeästi myödätä tarpeeksi ohjasta, sekä johtava ohjasote jää todella ulkopuoliseksi, eikä pysy oikein kaulan vierellä. Harjoiteltavaa siis löytyy.

Kolmas sarja oli sellainen puomi-pysty-puomi, joka tultiin oikeasta kierroksesta laukaten. Tässä vaiheessa kun kuulin että välit pitäisi tulla laukaten huokaisin hiljaa itsekseni ja mietin, miten me meidän suhteellisen ison laukan kanssa päästäisiin väleihin. Olisi vain ratsastettava, todennäköisesti. Eka kerta tultiin ravilla, sillä laukka tipahti aivan tyysti, sillä unohdin aivan ylläpitää sitä. Toka kerta tultiin laukassa, ja todellakin mentiin ne reippaasti parilla hassulla ponkaisulla ylitse, ja selvittiin siitä tiputtamatta mitään, wau ! Oli aivan voittajafiilis ! :D

Neljäs sarja oli sitten tämä samainen ruotsalaisarja, johon tämä viimeinen puomi hössäkkä nostettiin pystyksi. Nyt puomille piti ravata, hypätä ristikko ja jatkaa laukalla yli pystystä. Ja tämä onnistui todella hyvin, nyt muistin pitää laukan sekä ohjata kunnolla, olla ns kartalla kaikesta. Suski sanoikin kahden kerran jälkeen että nyt menee niin hyvin että voidaan lopettaa tähän onnistuneeseen kertaan.
Loppukäynneillä ruuna sai paljon taputuksia ja kehuja. Suski sanoi, että ruuna on oikein hyvä, ja varmasti kehittyy tuosta vielä paljon, ja että olin tehnyt sen kanssa todella hyvää työtä. Perustyöskentely eli koulunvääntämiset ja monipuolinen liikunta ei ole siis mennyt hukkaan, ja ennen kaikkea se aika, jonka kanssa ollaan menty ja edetty rauhassa on ollut ruunalle oikein hyvä ratkaisu. Kuulema liian moni tekee niin, että kauheella kiireellä opettaa kaikki ja aina vaan joka kerralla ratsastaessa tekee vaan vaativimpia asioita, teki miten teki, kunhan hevonen vaan tekee sen, ettei tyylillä ole niinkään väliä. Ja olen sen myös huomannut monen kohdalla olevan ihan totta. Aika on todellakin ratkaiseva tekijä, ja koskaan projektin kanssa ei mielestäni voi olla kiire, vaan pitää pystyä menemään hevosen ehdoilla.

Perään vielä kuvia valmennuksesta, joita ihana ystäväni nappasi kamerallani.