Never know when ..

"Kukaan ei varmaan koskaan voi ymmärtää, 

saatika sisäistää meidän välistä sidettä.
Se kaikki mitä me ollaan koettu yhdessä, 

on jotain todella arvokasta.
Ei sitä voi määritellä tunneissa,
ei minuuteissa,
ei rahassa,
ei missään.
Se aika on jotain mittaamattoman arvokasta.
Kun kaiken luulee selvittäneensä,
tapahtuu jotain sellaista mitä ei koskaan haluaisi tapahtuvan, saatika tekevän.
Luopua parhaasta ystävästä.
Luopua ystävästä jonka kanssa olet käyttänyt jokaisen vapaa-aikasi,
käyttänyt jokaisen järjen rippeesi,
käyttänyt senkin ajan joka olisi pitänyt käyttää johonkin muuhun,
kokenut sen myötä onnistumisia sekä epäonnistumisia.
Ne kokemukset, on kasvattanut meidät yhteen, tehden meistä tiimin.
Tässä on elämäni hevonen,
omalaatuisella luonteellaan varustettu, mutta silti niin tärkeä karvakorva.
Se joka saa minut repimään hiuksia päästä turhauduttuani,
Se joka saa minut hymyilemään pienistä onnistumisista,
Se joka saa jatkamaan seuraavaan päivään,
yrittämään uudelleen.
Tämän takia, en halua luovuttaa.
En halua luopua hyvästä ystävästäni,
joka palvelee minua parhaansa mukaan,
kuunnellen murheitani sekä muita arjen asioita.
Antaen minulle anteeksi.
Antaen aikaa miettiä.
Antaen minun vain halata sen pehmeää karvaista kaulaa,
antaen pahanolon mennä.
Ei, vaikka haaveilen jostain suuremmasta,
tavoitteellisemmasta,
en vain pysty luopumaan tästä.
Annan haaveitteni mennä,
ja keskityn tähän hetkeen,
ja arvostan sitä, mitä minulla jo nyt on.
Minulla on jo jotain, jota en koskaan uskonut saavani,
mitä en koskaan uskonut omistavani,
mihin kaikilla ei ole edes mahdollisuutta koskaan.
Oman hevosen,
joka antaa parhaansa, omalla tavallaan.
Nyt edetään hevosen ehtojen mukaan,
ja katsotaan mitä tästä tulee. "
 Tex <3

~ Joskus menee niin hyvin että hirvittää

 Hevonen on toiminut ja ollut erityisen hyvä ratsastaa jo pidemmän aikaa. Kentällä tuntuu ruuna vain tarvitseva napakan kuskin selkään jotta kulkee kunnolla. Tarkoitus olisi laittaa hevosen selkään ihan ratsuttaja, tässä loman jälkeen kun palailen itse taas koti maisemiin.. Selkeästi toinen suunta on vaikeampi, sillä siihen suuntaan rentoutuminen ja taipuminen on vaikeaa. Tätä kuitenkin hoidettu muun muassa venyttelemällä useammin kuin ennen.

Kentällä ratsastaessa ruuna on ollut ihan jees, lukuunottamatta jäykkyyttä toiseen suuntaan. Harjoittelimme myös tällä viikolla ekaa kertaa toiseen suuntaan laukkaamista, niin että itse olin liinan päässä pitämässä, ja vuokraaja halusi mennä selkään. Otettiin keskiympyrällä laukkaa, joka tuntui olevan kaikista helpointa. Avuksi otettiin myös yksi puomi, jotta laukka olisi helpompi nostaa. Laukka nousi hyvinkin helposti äänen ja pienten pohkeiden ansiosta. Laukkaa harjoitellessa sitä oikeasti huomaa, että maastakäsintyöskentely / liinassa meneminen on todella tärkeää, ja edellytys sille, että hevosen voi opettaa siistiin laukan nostoon, sekä nättiin laukkaan. Ja onhan se paljon helpompi opettaakkin uusia asioita kun on jotain pohjatyötä alla.. Ei siis liinassa pyöritykset ole menneet ihan harakoille. 

Maastoilemaan ollaan päästy nyt oikeastaan vain viikonloppuisin. Ja nyt ollaan päästy tutustumaan kunnolla maastoihin, ja kyllä täytyy todeta, että jos täällä maastot loppuu kesken niin huhhuh :D Mielettömästi erilaisia maastoilu vaihtoehtoja sekä lenkkejä, joita vieläkään ei olla kaikkia käyty läpi! Paljon rauhallisia metsäautoteitä, mukavia maanomistajia jotka antavat meidän mennä maillaan ja ystävällisiä kyläläisiä, ja suhteellisen fiksuja autokuskejakin löytyy !  Jos jostain tykkään, niin tästä maastoilu mahdollisuuksien määrästä ! Kyllä vaan itselläänkin mieli lepää kun saa maastossa mennä omaa tahtiaan, ja nauttia ! Ja T nauttii myös selkeästi enemmän maastoilusta kuin kentällä pyörimisestä. Välillä on ollut maastoissa hieman jarrut hukassa ruunalta, kun on niin kovasti innostunut vain menemään. :D

Tänäänkin käytiin T , sekä Sarin & Vellun kanssa maastoilemassa reilut 2,5h aivan rauhakseen, kun kerrankin päästiin arkena menemään maastoon valosan aikaan. Vastaan tulikin sitten autoja useampi, linja-auto sekä hakkuukoneita rekkoineen.  T on hieman arka menemään isojen menopelien ohitse, mutta napakan kuskin kanssa sekin onnistuu !
Kun linja-auto tuli meitä vastaan, se hieman hidasti ja tuli varovasti meitä kohti. Ohitus olisi sujunut ongelmitta, jos linja-auto ei olisi suhissut, sillä sitä ääntä T säikähti, ja kävi melkein maahan makaamaan kun ei tienyt mihin suuntaan mennä. Fiksu linja-auton kuski pysäytti samantein auton, ja odotti että sitten päästiin turvallisesti heistä ohitse. T meni autosta kuitenkin ohitse kun vain itse pysyi tiukkana, että mennään tästä ohitse, eikä käännytä takaisin kotiin päin.
   Hakkuukone oli myös hyvin jännä, lenkin alussa kierrettiin se paljon kauempaa, mutta lenkin lopussa jouduttiin menemään konetta hyvin lähelle. Taas T hieman jännitti, mutta nyt pysyi suhteellisen nätisti paikallaan kun odotettiin että koneella työskentelevät miehet huomasivat meidät odottamassa. Mahtavaa oli myös se, että kun miehet huomasivat meidät odottamassa vähän matkan päässä, toinen miehistä huikkasi kaverilleen hevosista, ja he sammuttivat koko yhdistelmän paikoilleen ja sammutti kaikki turhat valot, jotteivat hevoset niitä säikkyisi. Mahtavaa, että tuollaisia ihmisiä löytyy vielä ! :)
 Kiitettiinhän mekin heitä peukulla ja käden heilautuksella tervehdyksellä, hienosta teostaan. Mahtavaa että jotkin ihmiset vielä ymmärtävät hevostenkin päälle. 
Täällä päin olen törmännyt todella moneen ihmiseen, joka oikeasti arvostaa hevosia ja niiden kanssa touhuujia, vaikkei he itse olisivatkaan missään tekemisissä hevosten kanssa. Hulluhan sitä olisi, jos tuollaisen 600 kiloisen eläimen haluaisi konepellilleen..

Ratsastin myös eilen tallinomistajan pyynnöstä hänen valtavan, tai pikemminkin ison kokoisella lämminverisellään, Jaskalla. Aivan ihana välillä päästä menemään muillakin hevosilla kuin vain Texillä. vaikkei siinäkään mitään vikaa ole. Jaska oli hyvin herkkä, ja laittoi myös minut miettimään oikeasti miten päin olen siellä hevosen selässä. Jaska oli herkkä niin suusta kuin istunnasta. Taivaallisa ratsastaa tuollaisella hevosella. Pohkeenväistöt menivät vettä vaan, kuten taivutukset ja avotkin. Mielettömän hyvä hevonen, pelkäksi "ravihevoseksi" ;) 

Kuvat ovat Sarin ottamia, kiitos hälle ! :)

~ Kun kerrankin tuntuu siltä ettei kaikki tipu niskaan.

Tiedättekö sen onnen tunteen, kun huomaat palojen loksahtelevan pikku hiljaa oikeille paikoilleen ? Sen onnistumisen tunteen, kun kerrankin tulet tyytyväisenä, hymyillen liikuttelemasta hevosta, kun olette oppineet taas uutta? Ja ylipäätänsä ratsastus tuntuu sujuvan vain paremmin?
Jos tässä vaiheessa voisin virtuaalisesti nostaa käteni ylös ja heilauttaa sitä vastaukseksi, tekisin sen samantein. Minä tiedän tuon tunteen, ja jopa varsin hyvin !

Tämän päivän perusteella etenkin tuo tunne oli tuttu. Ekaa kertaa tuntui aivan voittajalta ratsastuksen jälkeen. Kyllä se vaan kovasti auttaa kun pääsee jonkun silmän alle ratsastamaan ja saa neuvoja miten edetä.  Ruunakin käyttäytyi ekaa kertaa todella mallikkasti pitkästä aikaa, ja oikeasti tuntui todella hyvältä ratsastaa!
  Aloitettiin tunti tänään aivan perusasioista, kuten taivuttamisista sekä asettamisista. Myös ratsastajan asentoa käytiin hieman lävitse, ja näistäkin asioista, joita tuli ilmi, tiesin jo etukäteen. Nojaan hirveästi eteenpäin, ja istun hyvin penkkimäisessä asennossa. Etenkin kun aina on tottunut menemään hyvin lyhkäisillä jalustimilla, ei tulekkaan huomattua miten penkkimäisessä asennossa siellä hevosen selässäkin nojailee.. Koulujalustimet olivatkin sitten aivan järkytys. :D
Sen jälkeen kun ne oli käyty läpi, jäätiin pääty-ympyrälle, kentän kuivempaan päähän. Tehtiin pitkästä aikaa ruunan kanssa paino-avuilla temmon hidastamista sekä lisäämistä.
Aluksi koko ympyrällä oleminen tuntui tosi vaikealta, sillä ruuna tuntui kauheasti keskittyvän kentän ympärillä tapahtuviin asioihin. Kuitenkin pienellä muistutuksella saatiin ruuna taas keskittymään asiaan. Aluksi temmon hidastaminen oli todella vaikeaa, etenkin kun itse en oikein ole noihin painoapuihin niin ruunan kanssa keskittynyt, ja ne on kummaltakin tainut jäädä hieman sivu suun.. No mutta niitä ei voi parantaa kuin harjoittelemalla ! Ruuna hieman ihmetteli puristamisia, mutta yhdistettiin sitä hieman ääeen jolla pyysin hevosta hidastamaan, jolloin ruuna pikku hiljaa tajusikin mitä siltä pyydettiin.

Kun käynti sujui molempiin suuntiin, jatkettiin samaa ravissa. Nyt hidastettiin vauhtia eka keventäessä, ja sitten pari pätkää istumalla satulaan. Vielä kovin pitkiä aikoja en viitsi satulaan kovin syvälle istua, sillä lekurilta saatujen ohjeiden mukaan siellä ei kovin nopeasti saa alkaa röhnöttämään. Mentiin tunti aikalailla siis hevosen mukaan. Pikku hiljaa ruuna alkoi kivasti hidastamaan ravissakin, ja pieniä pätkiä näytti oikein kivaa, temmokasta raviakin ! Mahtavaa !

Sen jälkeen kun temmon vaihtelu onnistui ravissa, pidettiin pienet välikäynnit. Välikäyntien jälkeen kerättiin taas ohjat käteen, ja hieman väistäteltiin ruunan kanssa. Ja ekaa kertaa saatiin oikeasti tehtyä pohkeenväistöä ! Pieniä pätkiä, mutta ne riittivät meille vallan mainiosti, sillä suuria määriä uutta asiaa ei pidäkkään vielä heti pyytää. :)

Väistöjen jälkeen näytettiin vielä opettajalle/valmentajalle hieman laukkaa, josta hänkin sanoi samaa kuin minä. Laukka on hyvin ponnetonta, eikä ruuna oikein jaksa pitää sitä kentällä yllä. Ja tässä asiassa päädyimme samaan ratkaisuun molemmat, ja nyt sitten edetään sen mukaan.
Laukkojen jälkeen sitten loppuverkattiin ja tunti päättyi.
Itselläni tunnista jäi tosi hyvä fiilis ja kerrankin tuntui että sain ruunastakin enemmän irti. Se oma liikuttelu itsenäisesti on hyvin paljon humputtelua, enkä oikein osaa/jaksa vaatia silloin ruunalta oikeasti mitään, vaan menen hyvin helposti sieltä mistä ns aita on matalin. Tähän on kuitenkin pakko tulla muutos, muuten emme pääse edistymään minnekkään. Mutta tästä ei ole suunta kuin ylöspäin !
 Positiivisa kommentteja kyllä tuli opettajaltakin, ja sanoi, ettei ruuna todellakaan ole mikään täys katastrooffi vaan ihan kelpo oppilas, kunhan sen kanssa vaan jaksaa valmentautua ja opetella. Rauhakseen hyvä tulee, ja niin me myös etenemme.

Saimme myös tällä viikolla vihdoin uudet popot jalkaan ! Eihän me odotettu kengittäjää kuin lähes kolmisen viikkoa ..
Myös ruuna teloi taas jalkaansa, ja veti siihen kunnon naarmun, jonka myötä jalkaa on nyt joutunut enemmän ja vähemmän paketoimaan, ja miettimään mitä tarhaankin siihen on laittanut. Nyt ruunalla on toistaiseksi ainakin tarhasuojat jaloissa, joka vähän auttaa siihen ettei joka jalka ole koko ajan auki.

Puhelimella kuvattu, toissa päivänä.. :D

~ Ei oo väliä mistä sä tuut, vaan minne mun kanssani meet.

Vihdoin ja viimein hevosen joululahja saapui perille ! Ruuna sai oman koko selän peittävän Back On Trackin selänlämmittimen.
 Ratsastaessa ruuna on ollut ihan kiva, nyt ollaan jopa alettu keventelemään varovasti ravissa. Samoin liikutuksen kestoa ollaan lisäilty hevosen mukaan. Nyt myös lekurin ja muiden ammattilaisten toimesta, joiden kanssa ollaan hevosen ongelmia pohdittu, ollaan nyt alettu ratsastamaan ruunaa paljon eteen alas.  Muunmuassa ollaan kokeiltu gramaaneja ja joustochamponeja. 

Hieman kuvia taas tältä päivää, ja ne on napsinut Aleksi Souru.
Järkyttävää huomata kuvista omat ratsastus virheet. Taitaa niin ratsastaja kuin hevonenkin olla ratsastustuntien tarpeessa..

 

Kuulumisia lomalaisilta

Viikko taas vierähtänyt, ja vieläkin ollaan kevyellä liikunnan kannalla. Ollaan jo kuitenkin liikuttu vähän monipuolisemmin ; ratsain, juoksuttaen, ajaen ja talutellen sekä maastakäsitellen. Ruuna on tuntunut nauttivan oloistaan sekä monipuolisesta liikunnastaan.
Selän suhteen olen ollut todella tarkka, oli yhtään vesisadetta tai epävakaa keli, ollaan käytetty joko selkäloimea tai muuta selän peittävää/suojaavaa vilttiä, jottei se saa yhtään kylmää.
Selkä on ollut muuten kunnossa, ei tunnu olevan enää yhtään kipeä. Hieman ehkä kireä, mutta se ratkeaa ensi viikolla, kun hieroja tulee. Myöskin T hoitanut eläinlääkäri tulee ensi viikolla käymään tallilla, ja samalla lupasi vilkaista ruunankin. Lekurilla oli vielä pari ässää hihassa, jos ruuna tuntuu siltä ettei se parane/tunnu hyvältä. Ihanaa että läheltä löytyy eläinlääkäri joka on oikeasti kiinnostunut ratkaisemaan ongelmia, sekä kuulemaan kuulumisia, ja neuvomaan jos on jotain kysyttävää. Tällaisia hetkiä arvostaa ja kovasti.

Eilen myös satoi maahan iki ihana sekä kaivattu ensilumi. Rakastan talvea, ja lunta <3
Mutta yksi huonopuoli tässä tuli vastaan, sillä se ettei meillä ole vieläkään hokkeja alla.. Nyt ensi viikolla toivon mukaan tulee kengittäjä ja saadaan ruunalle hokkikengät jalkaan. Kauhulla odotan miten rikki ruuna saa jalkansa taas hokkien takia.. No mutta hokkikauteen varaudutaan taas, ja käydään ostamassa yhdet putsit ruunalle, jottei kannat aukeaisi.

Olen myös pari kertaa käynyt katsomassa vanhaa kunnon kaveria, ihanaa tamma mammaa, jonka kanssa touhuilusta on vierähtänyt tovi jos ei toinenkin. Kävin Orimattilassa, Ywonnea ratsastelemassa ja moikkaamassa. Ekalla kerralla käytiin vähän maastoilemassa, ja tänään sitten mentiin vähän maneesissa. Ihanaa päästä touhuilemaan vanhojen tuttujenkin kanssa, ja ennen kaikkea nauttimaan hevosten kanssa touhuilusta. :) Onneksi tosi ystävät on ja pysyy aina <3

Asiasta kukkaruukkuun, minulla on ruunalle pari ratsuttaja ehdokasta mielessä, joiden kanssa ollaan vähän sovittu treffaafamme. Jospa saataisiin sitä myöten meidän ratsu uraakin eteenpäin, ja ennen kaikkea vahvistettua jo opittuja taitoja.
 Myös tulevaisuus ruunan kannalta on vielä hieman auki. Itselläni opiskelut painavat tällä hetkellä paljon niskaan, ja on hieman rankkaa ollut viimeiset kuukaudet. Juosta aamusta iltaan pitkin poikin kyliä ja lähimantuja, ja illalla palata kotiin koirien kanssa lenkkeilemään ja siitä sitten suoraan nukkumaan. Elämän kannalta on mietittävä vähän tulevaisuutta ja mitä tässä tekee.. Mieli avoinna kohti uusia koitoksia !

Ja loppuun vielä vähän puhelinkuvia. Jospa seuraavalla kerralla jaksaisin ulkoiluttaa kameraakin .. 

Ruuna tänään, uuden loimensa kanssa. :)

Ruuna alkuviikosta, kun oli kiva keli, ei tuullut eikä ollut kylmä,
niin pystyttiin menemään ilman mitään selänsuojuksia !

Ywonnella ratsastelua 14.11.

Ywonnen kanssa ratsastelun jälkeen tänään. :)

~ Joskus aurinko paistaaa risukasaankin.

"Liian paljon paskaa sitä aina joutuu nielemään
Liian monta kertaa täytyy turhaan yrittää

Minä olen voittaja ainakin tänään
Joten turha on urputtaa
Minä olen voittaja ainakin tänään
Joten turha on ruikuttaa."

Apulanta - Minä Olen Voittaja

Klinikalla käymistä toistumiseen

Kolme viikkoa meni, ja taas oltiin tänään klinikalla. Jatkettiin siihen mihin viimeksi jäätiin. Viimeksi ei siis voitu hevosta kokonaan tutkia kaikilta osa-alueilta, sillä hevonen oli niin kipeä eri paikoista, ettei kaikkea voinut kerralla hoitaa.
Nyt oli vihdoin selän vuoro.
 Pitkään ollaan mietitty itseksemme että erilaisten alan ammattilaisten kanssa, voisiko ruunalla olla vikaa SI-nivelessä taikka selkärangassa, sillä se vastaisi suurimpiin ongelmiimme hyvin. Tällä kertaa tutkittiin siis nämä kyseiset alueet.
  Aloitettiin käsikopeloilla, lekuri kävi käsin hevosen läpi, ja huomasi selkeät kipeät kohtaa, siellä jossa itsekkin olin huomannut kipua hevosella. Joistain kohti hevonen oli niin kipeä, että yritti ihan kunnolla osua monottamalla lekuriin, jaiks.

Seuraavaksi otettiin sisältäpäin hieman peräsuolen kautta tähystämällä kuvia, miltä hevosen sisältä näytti. Ruuna sai kunnon rauhoituksen toimenpiteiden ajoiksi, mutta aina kun hevonen virkosi, se alkoi riehumaan, ja jouduttiin aina vain lisäämään rauhoittavan määrää..
  Saatiin myös selkä ultrattua selän päältä.

Tuomiona oli siis : "Vasen ristinivelessä osteofyyttejä, eli pinta ei ole tasainen.  Lannerangasta ei löydöksiä, mutta selkeästi kipeä. "
Tämän myötä ruunan selkää sekä lannerankaa piikitettiin, ja nyt taas levätään pari päivää ja katsotaan mihin edetään.. :)

Kovin rauhoituksen vallassa oleva ruuna raukka.

Puhelimella kuvattu hieno panoraama kuva klinikalta.

Kuulumisia sairaslomalaisilta

Päivän yli kuukausi sairaslomaa pidetty, eikä vieläkään loppua näy. Masentavaa. No mutta, asialle ei nyt voi mitään, ja niin kauan hevonen saa olla saikulla kunnes on taas kunnossa.

Miten klinikalla menikään ?
Hevonen tutkittiin tasan kaksi viikkoa sitten, Orimattilan Hevosklinikalla. Ensin tutkittiin ''käsikopeloin'' ja sen jälkeen käytiin juoksemassa liinassa ympyrässä, ja heti sen jälkeen tehtiin taivutuskoe. Selkeitä ontumisia ei mistään löytynyt, pieniä epäpuhtauksia takapäästä.
Vika siis huomattin olevan takapäässä, eikä siellä etupäässä jota hieroja ja moni muu ekana veikkasikin. Tämä oli toisaalta helpottavaa, mutta toisaalta uudet mielikuvat sekä pelkokuvat tulevasta alkoivat pyörimään päässä.
 Liinassa pyöritellessä eläinlääkäri näki että ruuna vetää selkeästi ympyrällä sisäjalkansa hyvin pitkälle mahan alle, ja se aiheuttaa sen että etupäästä tulee liian hidas ja ruuna lyö takajalkansa siinä samassa auki. Tämän takia esimerkiksi takajalka ei pysy millään suojalla kiinni.. Eli takajalka kiertää liikaa alle sen takia kun hevonen on taas liian vino. Vinouden kanssa meillä on ollut jo jonkin aikaa ongelmaa, ja tätä ollaan korjattu mahdollisimman paljon, mutta vika ei ole oikein tuntunut millään katoavan.
Sisällä kuvattiin vielä kintereet, ja huomattiin myös kintereiden olevan tulehtunut samoin toisesta takasesta vuohinen. Näihin piikitettiin kortisonia. Hevonen siis tuntui olevan yllättävän monesta kohtaa kipeä, joten varsinaista syytä kaikkeen kipuiluun ei tiedä. Selänkramppaus johtui kuulema takajaloista ja takapäässä olevasta ongelmasta. Nyt saatiin tältä erää kipulääkekuuri viideksi päiväksi, jonka jälkeen saadaan viikon päästä alkaa taluttelemaan ja katsomaan kuinka hevosella alkaa sujumaan.

Nyt ollaan noin viikon verran päästy kävelemään talutellen sekä venyttelemään. Hevonen on ollut piikityksen jälkeen vähän parempi, sillä askellus on mun silmään parantunut ja hevonen tuntuu olevan iloisempi sekä rennompi. Kuitenkin hevonen tuntuu vielä kipeältä selästä, enemmänkin takajalkojen päältä. Vahva epäilys on, että hevosella voisi olla jotain sanomista selässä tai SI-nivelessä ? Moni ammattilainen on tätä veikannut viaksi, ja nyt olisi tarkoitus viimeistään ensi viikolla mennä katsomaan ja tutkimaan tämä SI-nivel.

Toivon hyvin syvästi, että saataisiin ratkaisu tähänkin ongelmaan, ja hevonen saisi olla kivuton sekä terve. Rankkaa tämä hevosnomistajuus..

Potilas sunnuntailta <3

Syksy tulee ja harmit lisääntyvät..

Siitä onkin tovi taas kun olen tänne kirjoittanut. Ikäväkseni kunnon koneemme meni myyntiin, ja oltiin hetken aikaa kauhean läppärin armoilla. Kyseinen varalla ollut kone oli sellainen, joka pysyi käynnissä puolesta tunnista - kahteen tuntiin, kunnes sammui ja kaikki joutui aloittamaan alusta. Yritin erästä koulutyötänikin alkaa väsäämään sillä, mutta siitä ei tullut yhtikäs mitään. Turhautumisen saattelemana, mentiin sitten viime viikolla käymään Helsingissä Verkkokauppa.comin myymälässä, ja käytiin hakemassa meille tällainen Acerin kone, jonka saa muunnettua tarvittaessa myös tabletiksi. Kone on käytännöllinen ja oikein kätevä kokonsa ja muuntautumisensa puolesta. Nyt päätin aloittaa taas päivittelemään blogia useammin sekä ahkerammin. Tai ainakin yritän.

Mitä meille kuuluu ?
Meille kuuluu tällä hetkellä huonoa. Texin kanssa treenailtiin pidempi pätkä jo startti tähtäimellä, mutta meidän tuuriksi meidät karsittiin lähdöstä, sekä samassa meidän koelähtökin meni vanhaksi. Ruuna oli ollut erityisen hyvä treeneissä, vauhtia löytyi pitkästä aikaa, mutta harmikseen jalka hieman hankaantui ja se myöskin hieman pilasi meidän startti haaveilua.
     Hankaamisen takia vaihdettiin myös kengittäjää, joka teki omat ratkaisunsa kengitykseen, mutta sekään ei auttanut jalka ongelmaamme.
     Meillä on nyt myös käynyt hermoratahieroja, Anne, joka on auttanut meitä kovasti.
Ekalla kerralla ruunasta löytyi pieniä jumeja sieltä sun täältä, joista suurin osa oli sellaisia paikkoja jotka tiesin jo entuudestaankin että ovat ruunalle ''hankalia'' kohtia, jotka kipeytyvät yllättävänkin helposti.
Tokalla kerralla emme pystyneet edes ruunaa hoitamaan sillä ruuna oli reväyttänyt kolmannesta lihaskerroksestaan pitkän lihaksen, joka lähti läheltä säkää ja jatkui pitkälle etujalan luokse. Tähän ruuna sai myös laaseria. Kuitenkin Anne katsoi samalla nämä entiset kipeät paikat, mutta ne olivat nyt oikein hyvin parantuneet, eli niissä ei ollut mitään sanomista. Nyt suureksi ongelmaksi muodostui tämä sään alue sekä revähtänyt lihas. Katsoimme samalla läpi satulan sekä silat että kaikki olivat oikeanlaisia, ettei niistä aiheutunut nyt tämä sään alueen kipu. Ohjeiksi saimme pitää kahden viikon lepotauon, jolloin ruunalla ei tehtäisiin mitään, vaan annettaisiin olla kaikessa rauhassa, jotta lihas pääsisi parantumaan.
Ja se kaksi viikkoa oli todella pitkä aika, niin omistajalle kuin hevosellekkin..
    Viimeisimmällä kerralla kun nyt Anne kävi torstaina ja katsoi ruunaa, hän sanoi hieman ikävämpiä uutisia. Hevosen revähtänyt lihas oli parantunut hyvin, mutta nyt ruuna oli alkanut kramppaamaan oikean puolen pitkää selkälihasta, joka johti siihen, että alaselkä oli ruunalta hyvin kipeä. Sään aluekkin oli nyt kunnossa, mutta selkälihas ei. Anne veikkasi tämän nyt johtuvan etupäästä, että ruuna yritti sieltä siirtää/poistaa kipua, jonka takia nyt selkä kramppaa.  Kuitenkaan ruuna ei itselleni ole koskaan ollut äkäinen, ei edes näiden kahden viikon loman aikana, mutta hierojan päälle se oli yrittänyt mennä, potkia ja ottaa hampaillansa siitä kiinni.
 Harmikseni mietin jo ummet ja lammet läpi, ja soitinkin sitten jo suoraan klinikalle ja pyysin aikaa tulla kuvauttamaan ruuna uudelleen, sekä etsimään sitä vikaa. Saimme ensi viikon tiistaille ajan Orimattilan Hevosklinikalle, jossa toivon mukaan vika löytyisi. Jos ei, olisi sitten mahdollista lähteä tallikaverin mukana sitä seuraavalla viikolla Viikkiin.
Harmittavinta kuitenkin on se, että kun ruuna meille silloin melkein pari vuotta sitten tuli, kuvattiin se jaloistaa sekä polvistaan kokonaan, ja silloin se oli ollut puhdas. Totta kai sitä alkaa tällaisessa vaiheessa miettimään, että olenko itse aiheuttanut nyt ruunalle jotain vikaa esim. treenaamisellamme jalkoihin ?
En halua että parhaaseen ystävääni sattuu,
ja jos tämä vika on tullut omasta syystäni,
 tuntuu etten voisi antaa sitä anteeksi itselleni koskaan.

Eli lyhyesti sanoen, erityisen hyvin ei meilläkään mene. Nyt odotellaan sitten tiistaita, eikä maalata sen enempää piruja seinille.

Kaikkeni haluan tehdä, jotta ruunalla olisi kaikki hyvin.
Tällaisessa vaiheessa millään kilpailemisella tai starttaamisella ei ole mitään väliä, ei yhtään mitään väliä, kunhan saan vain rakkaan ystäväni kuntoon.

Silloin kun sitä pelkää menettävänsä parhaan ystävän, huomaa ettei millään muulla ole enää oikeastaan väliä kuin, että saa ystävänsä takaisin kuntoon. Aina meitä koetellaan, mut kyllä me tästäkin saadaan luvan vielä nousta..! ☝ On se vaan mulle tärkeä, nyt ja aina ❤😢 #tb #throwback #sad #lovethathorse #ownhorse #summertb #lämminverinen

Kuva, jonka @putrassd julkaisi 16. 10ta 2015 klo 1.18 PDT

<3

Esteiden saloihin tutustumista !

Eilisen kengän irroitus operaation takia ruuna ei liikkunut tuona päivänä. Se oli laitumella polkaissut toisen etukenkänsä aivan vinkuraksi, niin että se painoi sädettä kaviossa, ja kenkä jouduttiin irroittamaan kokonaan. Ruunalla ei siinä vaiheessa pysty yksinkertaisesti menemään jos sillä ei ole kenkiä / kenkää, sillä sen kavio aines on niin haperoa että kaviot murenevat samantein.
 Onnekseni tallille oli tulossa seuraavana päivänä, eli tänään, kengittäjä. Kengittäjä nakkasi aamulla kengän kiinni, ja kun tulin illemmalla tänään tallille, oli ruunalla taas kaikki kengät koivissaan kiinni.

Laittelin reippaasti ruunan kuntoon, ja päästiin suht nopeasti kentälle. Ruunakin oli oikein siisti, ei tarvinut kuin vähän harjata, ja olimme valmiita treenailuun.
Aloitin heti käynnissä taivuttelemaan hevosta aktiiviseksi ja eteenpäin pyrkiväksi, molempiin suuntiin. Samaa jatkoin ravissa, ja yritin siinäkin pitää ravin reippaana ja eteenpäin pyrkivänä. Se kumminkin tuntui todella haasteelliselta, sillä ruuna oli hyvin laiska ja sen kanssa oikeasti joutui tekemään töitä jotta se kulki itse eteenpäin.

Alotettiin estetehtävät puomeista, sillä ruunalla on ollut hieman tapana jännittää uusia asioita jonkin verran. Myös estetolpat ovat hieman jännittäviä, joten ei yhtään tehnyt huonoa että aloitimme puomeilla. Ensin tultiin puomit käynnissä, ja sen jälkeen ravissa. Kun puomit alkoivat toimia molempiin suuntiin, nostettiin puomeista pienen pieni ristikko. Ekalla kerralla ruuna vähän mulkaisi estettä, mutta rohkeasti kuitenkin meni luokse, ja hieman ratsastajan kannustamana ruuna meni yli nätisti. Ensimmäiset neljä hyppyä oli sellaisia , että yli kyllä mentiin, mutta jalkoihin ei juurikaan katsottu, vaan puomit kolahtivat tiuhaan tahtiin. :D
  Ruuna innostui kun nostettiin laukka ja tultiin laukalla estettä, silloin sitä joutui jo hieman jarruttamaan jottei ihan täysillä menty läpi esteestä.
Kun ristikko sujui, nostettiin pieni pysty, ehkä noin 60 cm ? Sen ylitys meni miten meni, mutta yli päästiin ! Ekat kerrat ruunalla oli pieni jarru vaihde päällä, mutta meni nätisti yli kun vähän kannusti taas. Pari kertaa ruuna myös kielsi, mutta kun uudelleen mentiin , niin yli päästiin.
 Hypättiin vielä pari kertaa toiseen suuntaan pienempää estettä, ja lopetettiin siihen hyvään kohtaan.
Tehtiin pitkät ravi jäähdyttelyt, tehden kaiken maailman kuvioita mitä ratsastaja vain päästään keksi.

Tallissa ruuna pääsi pesulle, ja sai palkkioksi paljon porkkanoita. Huollutin myös hieman jalkoja, ja laitoin niihin magneettipatjat yöksi.
Huomenna ruuna taitaa saada vapaan, sillä itse omistajalla on paljon kouluhommia mitkä pitäisi olla valmiita, mutta eivät ole, ratsastajan laiskuuden takia. :D

Kaikki kuvat on ottanut Aleksi Souru.
Pahoittelen ratsastajan virheitä, ja ennen kaikkea ilmeitä.

Hevonen ja ratsastaja tyytyväisinä.  :D

Treenailujen päiväkirjailua

Toissapäivänä, eli torstaina Texillä oli taas selästä käsin liikuttelua. Tällä kertaa selkään kapusi Iina. Tämä oli Iinan toka kerta kun hän menee Texillä. Itse tyydyin taas vain katselemaan ja vähän antamaan vinkkejä, ja totta kai kuvaamaan. Ekaa kertaa pääsin itse kuvaamaan tuolla meidän uudella kameralla. Harmittaa vaan kovasti kun suurin osa kuvista oli hyvin kaukaa otettuja, koska putki oli liian lyhyt. Hevonen näyttää pieneltä ja tausta mielettömän iso, suurimassa osassa kuvissa.

Alkuun I & T tekivät paljon käynti ja ravityöskentelyitä, ja I otti hieman tuntumaa T . Painotinkin sitä että T on parempi ratsastaa niin, että tekee mahdollisimman paljon erilaisia ratsastuskuvioita ja ympyröitä, eli on ns poissa kentän uralta, jolloin hevonen helposti alkaa vain puksuttamaan uraa myöten, eikä oikeasti tee töitä. I otti vinkistä vaarin, ja teki jonkin verran ympyröitä ja vaihteli tiuhaan tahtiin suuntaan, jotta työskentelyä tuli molempiin suuntiin tehokkaasti. T myös alkoi pikku hiljaa menemään nätisti, jopa toisella ratsastajalla itseni lisäksi.
 On ilo katsella parivaljakkoa joka oikeasti toimii !
 T osaa jo pikku hiljaa paremmin ja paremmin kantaa itseään, sekä menemään eteen & alas, eikä vain kaahota pää korkeuksissa. Tämä kuitenkin vaatii ratsastajalta tasaista kättä, päättäväisyyttä että pitkäjänteisyyttä. Aivan ilmaiseksi T ei mitään anna, se on nähty jo useaan otteeseen.

Työskentelyn jälkeen I otti hieman laukkaa pääty-ympyrällä, jossa nostot onnistuivat alkuunsa tosi nätisti. Kuitenkin T taas hieman kuumui ja varmaan hiukan testasi ratsastajaa, sillä perä alkoi lentämään laukannostoissa sekä laukan aikana jonkin verran. T pukit ovat aivan säälittäviä, huomaa ettei ruuna oikein osaa pukittaa. Pari videota löytyy myös näistä niskan nakkeluista koneelta, pitää vain katsoa saanko aikaiseksi alkaa niitä väsäämään tänne.
 I nosti niin kauan laukkoja T kun tuli nätisti pari nostoa ilman kettuilua, jonka jälkeen päätettiin lopettaa hyvään pätkään. Vähän vielä I ravaili ruunan kanssa kentällä ja lähti radalle kävelemään loppukäynnit.

Liikutuksen jälkeen sitten hoideltiin ruuna ja laitettiin yöpuulle. Nyt alkaa oikeasti huomaamaan että syksy on tullut, sillä ilman takkia ei enää illalla pärjää. Olin aivan totaalisen jäässä kun lähdettiin kotiin päin ajamaan tallilta. Oli pakko laittaa auton kaikki lämmitykset täysille että hieman tuli lämmin, ja pystyi ajamaan kotiin takaisin. Ensi kerralla olen jo viisaampi ja otan mukaan takin.

Tänään, lauantaina kävin pitkästä aikaa taas ajamassa ruunalla. Juuri kun sain T valjaisiin alkoi kauhea sade. Ei muu auta kuin silti lähteä treenaaman. Vedettiin reilu 10 kilometriä sateen ja ukkosen seassa, mutta ei se tuntunut ruunaa haittaavan. Se painatti menemään sen minkä vaan sai mennä, ja sitä joutui taas hieman jopa himmailemaan ettei menty ihan täysillä koko ajolenkkiä. Selkeästi ruunaan on löytynyt uusi vaihde ajaessa, joka on vain pelkästään positiivista.
Lenkin jälkeen ruuna pääsi lämpimään pesuun ja kuivattelemaan karsinaan. Jätin ruunan sisälle, sillä kaikki muutkin tallin hevoset otettiin sisälle kun sade vain yltyi.
Valitettavasti tällä kertaa minulla ei ollut kuvaajaa tai muuta mukana.

Alla video yhdestä ajotreenistämme, jossa kokeilimme ekaa kertaa GoPro kameraa !
Videon alla kuvia torstain liikutuksesta.
Kaikki kuvat siis oma ottamiani.

Päivittelyä

Eilen, keskiviikkona kävi ystäväni Jonna ratsastamassa Texillä. Itse toimin vain kameramiehenä tällä kertaa. Jonnan oli ekana tarkoitus vain mennä vähän kävelyä ja ravaillakkin, mutta todellisuudessa neitonen sitten vähän rohkaistui ja hieman laukkailikin Texillä. Yhteistyö Jonnan ja Texin välillä toimii hirmu hyvin, ja tästä syystä yritin myös hieman vihjailla Jonnalle tulevaisuudesta. Vielä ei ainakaan neito niin lämmennyt, mutta ehkä se siitä ? ;)
 Tex meni tosi rennosti vaikka olikin pitkästä aikaa taas joku muu kyydissä kuin itse omistaja. Myös ekaa kertaa sain vieraalta vähän näkökulmaa siihen, että mitä mieltä jokin muu ratsastaja oli Texin tämän hetkisestä kuolaimesta. Omasta mielestäni ruuna toimii kaikista kuolain kokeiluista parhaiten tällä kuolaimella, ja sitä mieltä oli myös Jonna.

Alhaalla vähän kuvia keskiviikolta, joskin hieman omalaatuisia, sillä kuvat on napattu hieman vanhemmalla kameralla millä muut blogin kuvat. Pahoittelen siis jos laatu on heikentynyt.
 Laatu paranee kun klikkaat kuvan auki !
Huomenna postausta tämän päivän liikutuksesta !

Nää baanat on vaan ihan mielettömän hyviä , tykkään !

Paras <3