~ Joskus menee niin hyvin että hirvittää

 Hevonen on toiminut ja ollut erityisen hyvä ratsastaa jo pidemmän aikaa. Kentällä tuntuu ruuna vain tarvitseva napakan kuskin selkään jotta kulkee kunnolla. Tarkoitus olisi laittaa hevosen selkään ihan ratsuttaja, tässä loman jälkeen kun palailen itse taas koti maisemiin.. Selkeästi toinen suunta on vaikeampi, sillä siihen suuntaan rentoutuminen ja taipuminen on vaikeaa. Tätä kuitenkin hoidettu muun muassa venyttelemällä useammin kuin ennen.

Kentällä ratsastaessa ruuna on ollut ihan jees, lukuunottamatta jäykkyyttä toiseen suuntaan. Harjoittelimme myös tällä viikolla ekaa kertaa toiseen suuntaan laukkaamista, niin että itse olin liinan päässä pitämässä, ja vuokraaja halusi mennä selkään. Otettiin keskiympyrällä laukkaa, joka tuntui olevan kaikista helpointa. Avuksi otettiin myös yksi puomi, jotta laukka olisi helpompi nostaa. Laukka nousi hyvinkin helposti äänen ja pienten pohkeiden ansiosta. Laukkaa harjoitellessa sitä oikeasti huomaa, että maastakäsintyöskentely / liinassa meneminen on todella tärkeää, ja edellytys sille, että hevosen voi opettaa siistiin laukan nostoon, sekä nättiin laukkaan. Ja onhan se paljon helpompi opettaakkin uusia asioita kun on jotain pohjatyötä alla.. Ei siis liinassa pyöritykset ole menneet ihan harakoille. 

Maastoilemaan ollaan päästy nyt oikeastaan vain viikonloppuisin. Ja nyt ollaan päästy tutustumaan kunnolla maastoihin, ja kyllä täytyy todeta, että jos täällä maastot loppuu kesken niin huhhuh :D Mielettömästi erilaisia maastoilu vaihtoehtoja sekä lenkkejä, joita vieläkään ei olla kaikkia käyty läpi! Paljon rauhallisia metsäautoteitä, mukavia maanomistajia jotka antavat meidän mennä maillaan ja ystävällisiä kyläläisiä, ja suhteellisen fiksuja autokuskejakin löytyy !  Jos jostain tykkään, niin tästä maastoilu mahdollisuuksien määrästä ! Kyllä vaan itselläänkin mieli lepää kun saa maastossa mennä omaa tahtiaan, ja nauttia ! Ja T nauttii myös selkeästi enemmän maastoilusta kuin kentällä pyörimisestä. Välillä on ollut maastoissa hieman jarrut hukassa ruunalta, kun on niin kovasti innostunut vain menemään. :D

Tänäänkin käytiin T , sekä Sarin & Vellun kanssa maastoilemassa reilut 2,5h aivan rauhakseen, kun kerrankin päästiin arkena menemään maastoon valosan aikaan. Vastaan tulikin sitten autoja useampi, linja-auto sekä hakkuukoneita rekkoineen.  T on hieman arka menemään isojen menopelien ohitse, mutta napakan kuskin kanssa sekin onnistuu !
Kun linja-auto tuli meitä vastaan, se hieman hidasti ja tuli varovasti meitä kohti. Ohitus olisi sujunut ongelmitta, jos linja-auto ei olisi suhissut, sillä sitä ääntä T säikähti, ja kävi melkein maahan makaamaan kun ei tienyt mihin suuntaan mennä. Fiksu linja-auton kuski pysäytti samantein auton, ja odotti että sitten päästiin turvallisesti heistä ohitse. T meni autosta kuitenkin ohitse kun vain itse pysyi tiukkana, että mennään tästä ohitse, eikä käännytä takaisin kotiin päin.
   Hakkuukone oli myös hyvin jännä, lenkin alussa kierrettiin se paljon kauempaa, mutta lenkin lopussa jouduttiin menemään konetta hyvin lähelle. Taas T hieman jännitti, mutta nyt pysyi suhteellisen nätisti paikallaan kun odotettiin että koneella työskentelevät miehet huomasivat meidät odottamassa. Mahtavaa oli myös se, että kun miehet huomasivat meidät odottamassa vähän matkan päässä, toinen miehistä huikkasi kaverilleen hevosista, ja he sammuttivat koko yhdistelmän paikoilleen ja sammutti kaikki turhat valot, jotteivat hevoset niitä säikkyisi. Mahtavaa, että tuollaisia ihmisiä löytyy vielä ! :)
 Kiitettiinhän mekin heitä peukulla ja käden heilautuksella tervehdyksellä, hienosta teostaan. Mahtavaa että jotkin ihmiset vielä ymmärtävät hevostenkin päälle. 
Täällä päin olen törmännyt todella moneen ihmiseen, joka oikeasti arvostaa hevosia ja niiden kanssa touhuujia, vaikkei he itse olisivatkaan missään tekemisissä hevosten kanssa. Hulluhan sitä olisi, jos tuollaisen 600 kiloisen eläimen haluaisi konepellilleen..

Ratsastin myös eilen tallinomistajan pyynnöstä hänen valtavan, tai pikemminkin ison kokoisella lämminverisellään, Jaskalla. Aivan ihana välillä päästä menemään muillakin hevosilla kuin vain Texillä. vaikkei siinäkään mitään vikaa ole. Jaska oli hyvin herkkä, ja laittoi myös minut miettimään oikeasti miten päin olen siellä hevosen selässä. Jaska oli herkkä niin suusta kuin istunnasta. Taivaallisa ratsastaa tuollaisella hevosella. Pohkeenväistöt menivät vettä vaan, kuten taivutukset ja avotkin. Mielettömän hyvä hevonen, pelkäksi "ravihevoseksi" ;) 

Kuvat ovat Sarin ottamia, kiitos hälle ! :)