Nykypäivänä blogin kirjoittaminen on minun silmääni kovasti rauhoittunut. Blogeihin jotka ovat kovassa suosiossa, ei kirjoiteta enää aivan joka päivä. Miksi kirjoittaa joka päivä, jos asia ei ole oikeasti sellaista, että se kiinnostaisi lukijaa ? Miksi kirjoittaisi siitä, että käy tallilla tekemässä arkirutiinit (karsinan siivous, vesien- & ruokien laitto/rehu seuranta), koska loppupelissä se ei ole aiva sitä, mitä lukijat haluavat päivittäin lukea blogista. Nykyään kirjoitus perustuu ehkä enemmän sellaisiin päiviin/tapahtumiin jotka eivät satu ihan joka päivä, tai ole aivan normaalia rutiinia. Nykyään et välttämättä tarvitse sitä järjestelmäkameraa tallillekkaan mukaan, sillä nykyajan puhelimien kamera ominaisuudet lähentelevät aina vain lähemmäksi järjestelmäkameran tasoa. Nykyään puhelimella voit melkeinpä saada järjestelmäkamera laatuisia kuvia, ilman että sulla on sitä monen tuhannen euron kameraa, ja siihen sitä tuhannen euron putkea. Ja poikkeuksia tähänkin varmasti löytyy, enkä sitä kiistäkkään. Maailma kehittyy ja kasvaa entisestään.
Tällä hetkellä itse en ole enään sellainen, että voisin kirjoittaa blogiin lähes joka päivä. Se ei ole minulle ainoa paikka, mihin kirjaan liikutukset ylös. Kirjoitan blogia pikemminkin siinä mielessä, että sitä on oikeasti kiva kirjoittaa ja jakaa ajatuksia niin, että niitä näkee monet eri ihmiset ympäri Suomea, tai jopa ympäri maailmaa. Pidän blogin kirjoittamisesta. Pidän yhtälailla myös eläinten kuvaamisesta. Mikään ei ole kivempaa, kuin kaivaa se vanha järjestelmäkamera esille, vähän ulkoiluttaa sitä, ja muistella samalla itsekkin miten sitä kameraa nyt oikeasti käytettiinkään. Ja niitä kuvia on ihana päästä illan myöten muokkailemaan, ja jakamaan niitä ihmisille nähtäväksi, sekä kuulemaan, mitä mieltä muut ovat kuvista. En halua, että blogin pitäminen on minulle pakkopullaa.
Minulle blogin pitäminen on omalla tavallaan pienoinen harrastus. Ja sellaisena sen aion pitääkkin. Sellaisena, että kirjoitan sinne vain silloin kun juttua riittää, että blogi pysyy mielenkiintoisena sekä rentona.
No mutta, jospa siirrytään blogin päätähteen, ruunaan. Ruunan kanssa ollaan otettu keväästä kaikki irti, ja käyty liki joka päivä maastoilemassa. Se on selkeästi niin minun kuin ruunankin lempihommia. Siellä ruuna menee oikeinkin mielellään eteenpäin, korvat hörössä porhaltaen tyytyväisenä.
Myös kuolain on vaihtunut ruunalla, ja se on tehnyt ratsastuksesta huomattavasti kivempaa. Ylimääräinen suun louksuttaminen auki ja kiinni loppui, ja kaikki muu ylimääräinen häsellys. Todennäköisesti edelliset kuolaimet ovat olleet niin epäsopivia ruunan suuhun, että se on myös ollut hieman epämiellyttävää T mielestä, ja siksi se on myöskin osoittanut mieltä. Nyt meillä on käytössä, suora kielentilalla oleva kimblewick. Ja tässä pysytään todennäköisesti nyt tästä eteenpäin.
Eilen sekä toissapäivänä liikutus tapahtui pellolla. Toissapäivänä meillä kävi myös liikuttelijaehdokaskin, jota ekana hieman epäilin, sillä edellisten kanssa homma ei vain ole toiminut, ja ruunakin on sen verta "kylmä kaveri" että sen kanssa joko homma luistaa tai sitten se ei luista ollenkaan. Ja monet vuokraajista on liittynyt tähän toiseen ryhmään, ikävä kyllä. Joten kaiken menneen takia olin hieman epäileväinen tätä ehdokasta kohtaan. Kuitenkin ajattelin, että saakoot nyt tämä ehdokas tulla kokeilemaan, ja jos se ei toimi, niin sitten se ei toimi, sen jälkeen en edes halua harkita liikuttelijaa ruunalle. Miksi sitten mietin ylipäätänsä liikuttelijaa ruunalle? Siksi, koska oma elämäntilanne on sitä, etten aivan joka päivä kerkeä liikuttamaan ruunaa, sillä koulu ja sen lopputyöt/rästit kaatuvat niskaan, sitten siinä samalla pitäisi vielä töitäkin tehdä, ja ensi viikosta alkaen olen taas myös työssäoppimassa, mitkä sekoittavat myöskin pakkaa jos jokin verran. Myös oma terveydentila on ollut hieman vaihtelevaa, enkä senkään myötä ihan joka päivä uskalla enään ratsastaa. Tämän myöten myös ruuna on ollut hiljaisessa myynnissä, josko sille jokin hyvä loppuelämän koti jostain löytyisi, voisin harkita sen myymistä.
No kuitenkin, liikuttelijaehdokas, Anna kävi meillä, ja täytyy sanoa, että hän oli toinen ratsastaja, jolla ruuna on toiminut heti alusta alkaen. Heillä löytyi hyvin nopeasti yhteinen sävel, ja he menivät oikeinkin näpsäkästi pellolla. Pari kertaa T testasi tietenkin, ja sehän on vähän jo sellainen "kuuluu asiaan" oleva homma. Mutta Anna ei pienestä hätkähtänyt, niin kuin jotkin ehdokkaat ovat tehneet, vaan jatkoi ratsastamista sekä tehtäväänsä päättäväisesti eteenpäin. Ja kun T huomasi, ettei tuollaisilla tempauksilla tätä ratsastajaa saa säikäytettyä, niin sekin jätti testailut sikseen, ja liikkui oikeinkin nätisti eteenpäin. Otettiin myös pitkästä aikaa ruunalla laukkaa, myös siihen ei niin harjoiteltuun suuntaan, ja siihenkin suuntaan laukka nousi oikeinkin mallikkaasti ! Mutta selkeästi vielä liikkeessä näkyi, että voimaa takana tai kehossa ei ole tarpeeksi ylläpitämään laukkaa vaikeampaan suuntaan samallalailla kuin tähän niin kutsuttuun helppoon suuntaan. Mutta ajan kanssa, eiköhän sekin kehity !
Tästä peltoratsastuksesta ruunallekkin tuli hiki, mikä oli minusta oikeinkin hyvä. Siinä ainakin näki, että ruuna teki oikeasti töitä.
Eilen, kävin itse ruunalla vielä ratsastamassa, ja mentiin myöskin pellolla. Ruuna oli oikein kivan tuntuinen, ja laukat nousi myöskin molempiin suuntiin. Harjoitusta vaan niin hyvä tulee ! Myös ruuna alkaa pikku hiljaa tajuamaan, ettei pää korkealla-juoksussa ole mitään ideaa, vaan nyt tässä lajissa on tarkoitus mennä rauhassa eteenpäin, kuunnellen ratsastajaa. Vähän laukatessa tuntuu ruuna olevan sellainen, ettei oikein rauhassa sanaa tunneta, mutta kun ratsastaja on rauhassa, eikä turhia hötkyile, niin ruunakin tasaantuu ja malttaa kuunnella paremmin ratsastajaa.
Tänään tallille meno on vielä edessä, ja siitä saattekin varmaan kuviakin tänne joku kaunis päivä, sillä ystäväni Jonna tarjoutui tulemaan kuvaamaan meitä ! Ihanaa, uusia kuvia siis tiedossa ! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti