Viikon kuulumisia

Tämä viikko alkoi hyvin leppoisasti ruunan puolesta. Sillä oli maanantai, tiistai sekä keskiviikko vapaata, sillä en kerinnyt kouluni takia yksinkertaisesti vain tallille, joten ruuna sai vähän vapailla. Välillä sekin tekee hyvää, onneksi.

Torstaina pääsin vihdoin ja viimein tallille, ja täytyy myöntää että itsellänikin oli pienoisia talleilu oireita, sillä en yhtään olisi malttanut pysyä tallilta pois kolmea päivää. Mutta minkäs sille teet kun koulu on käytävä, ja nämä viimeiset viikot merkitsevät paljon.
Torstaina mulla oli aamutalli, jonka vetäsin miehen kanssa, ja sen jälkeen olinkin niin poikki etten jaksanut oikein lähteä ajamaankaan kolmen vapaa päivän viettäneellä hevosella. Puhuttiin sitten ystäväni Idan kanssa, ja keksittiin laittaa ruunat juoksemaan kentälle. Viritettiin myös toiselle pitkälle sivulle eka tolpista ja parista puomista pieni ristikko. Idan ruuna juos vaan ohi esteestä ja Tex juoksi sitten perässä. Vaihdettiin tolpat mustiin tötsiin, jolloin ruunat juoksivat esteen luo ja hyppäsivät oikein yli. Pari kertaa ne hyppäsivät kunnes kasattiin este poies, kävelytettiin hevosia ja syöteltiinkin hetken aikaa.

Perjantaina ruunalla oli taas vapaata, vähän kävelyttelin mutta mitään sen hurjempaa liikuttelua se ei saanut, eikä se oikein näyttänyt haittaavankaan sitä.

Lauantaina laitoin ruunan vihdoin kärryjen eteen, ja käytiin ajelemassa reilun 14 kilometrin lenkki. Ruuna oli ihanan virkeä, meni omalla moottorilla koko ajan eteenpäin korvat hörössä. Pieniä vihreitä miehiäkin oli useammassa paikassa lenkin aikana, jolloin kuskia alkoi hieman kyllästyttämään. Pysähdyttiin myös vanhempieni luona napsasemassa eräät ajohousut itselleni tallille. Pihassa ollut yhdistelmäajoneuvo oli Texin mielestä hyvin pelottava, mutta suostui siitäkin menemään nätisti ohitse. Bernhardinkoirat pihassakaan ei enää pelota, niiden ohitse pystyttiin helposti kävelemään. Tallille päästyä vähän pesasin ruunaa ja vein ulos takaisin tarhaan.

Tänään päätin, että voisin ratsastaa ruunalla pitkästä aikaa. Meillähän ei tällä hetkellä ole satulaa, sillä myin edellisen satulan Idalle. Seuraava satulamme on vielä matkalla meille, ja toivon mukaan saapuu tänne ensi viikon aikana, jotta päästään sitä testailemaan !
Tämän ratsastuskerran menin ekaa kertaa ruunalla ratsastusvyöllä. Itselläni on myös vierähtänyt tovi siitä kun viimeksi ratsastusvyöllä olen mennyt, ja tänänä tuli taas todettua se, että miksi sillä en ole mennyt. Viimeisetkin istunnan hippuset taisivat kadota ratsastuksesta, ainakin kuvien perusteella.
 Mentiin Texin kanssa kentälle, ja aloiteltiin ihan perus asioista, kuten pysähdyksistä, volteista, asetuksista sekä erilaisista ratsastuskuvioista käynnissä, molempiin suuntiin. Ruuna taipui ja asettui yllättävän hyvin, ja oli ihmeellisen rento. Ilmeisesti lauantain hieronnoista oli hieman hyötyä sillä ruuna tuntui hirmu hyvältä.  Ravissa ratsastajalla oli vaikeuksia pysyä mukana, mutta kivoja pätkiäkin saatiin kun ratsastaja osasi rentouttaa jalkansa sekä nojata taaksepäin niin, että tunsi omat istuinluunsa, sekä katsoa eteenpäin, eikä sinne Texin harjaan. Ruuna taipui ravissa molempiin suuntiin myös hyvin.
Kokeiltiin laukkaamistakin toiseen suuntaan, ja se onnistui parilla vikalla kerralla hirmu hyvin, ja siihen lopetettiin. Aluksi laukannostot sekä laukkaaminen ylipäätänsä oli kauheaa räpellystä. Harjoitusta harjoitusta vaan lisää, niin alkaa näyttämään paremmalta.

Koulu kiemuroiden jälkeen mentiin vielä ottamaaan vähän keväisiä kuvia tallin lähiseuduille.
Ekat hevosetkin pääsivät tänään laitumelle, ja jos kaikki menee hyvin, Tex pääsee myös 1.6 laitumelle.
Kuvat ottanut siis Aleksi Souru.

Ratsastaja ohjaa selkeesti mopoa. Kauhistus.

Radalla käyntiä ja kuulumisia

Tiistaina juoksuttelin Pammista ja Texiä kentällä, ja ruunathan innostuivat siitä täysin. Kunnon spurtteja pitkin kenttää, pukkeja unohtamattakaan. Riehumisen jälkeen kun oltiin hieman hölkäilty rauhassa, otettiin ruunat Alkesin kanssa kiinni ja nähtiin 'taistelujäljet' . Texillä toinen etukenkä oli lentänyt ihan kokonaan pois, eikä sitä löytynyt enää kentältä myöhemminkään mistään, eikä kentän laitojen ulkopuolelta. Ties minne se sitten katosi ?
Kenkä oli saanut irti lähdössä vielä tehtyä pienen mutta syvän vekin jalkaan, jonka sitten kävelytysten jälkeen pesin sekä laitoin betadine kääreen.

Keskiviikkona jalka oli hieman turvoksissa mutta ei onneksi pahasti. Meitä lykästi sen verran että kengittäjä ehti aamulla käymään ja lyömään uuden kengän ruunalle, jotta ei sen tarvinut kuaa olla ilman kenkiä.
Itse jäin ahertamaan iltatallia, ja laitoin mieheni Aleksin ajelemaan Texillä vähän lenkkiä, Ruuna oli kuulemma mennyt muuten hyvin, mutta oli ollut hieman tahmea liikkeistään. Turvotus laski lenkin aikana, eikä sitä juuri enää havainnut/tuntenut jalasta kun katsoin sitä lenkin jälkeen.

Torstaina hevonen saikin sitten vapaata, ja tänään perjantaina menimmekin ajamaan Jokimaalle, tarkoituksena ajaa hieman reippaammin.
Tällä kertaa meitä hieman onnisti, sillä vanha tuttumme oli myös radalle menossa hiittaamaan hevostansa, joten saatiin siitä sitten hiittikaverikin !
Lämmittelyä ajoin neljä kierrosta, ja ruuna tuntui tosi virkeältä ajettavalta. Hiittikin meni oikein hyvin, ja hyvällä ajalla, ellei pientä possulaukkaa vikassa kurvissa lasketa. Sen jälkeen kuitenkin hevonen juoksi taas hirmuisen hyvin maaliin saakka. Koko hiitin ajan ruuna polki menemään ja painoi jopa hieman kädelle. Pieniä varustemuutoksia on vain taas tehtävä ensi kerralle.
 Tämän perusteella uskaltaisin jo jopa sanoa, että ilmoitan ruunan Riihimäkeen 25.5 , toivotaan vaan että ruuna pysyy kasassa niin uskaltaa sitten ilmoittaa.

Perään vielä kuvia, joita hovikuvaajani Jonna otti , ja kiitos hälle ! :)

 

Hyvän hiitin jälkeen on helppo hymyillä ;)

 

 

Hyppelöitä

Eilen mentiin tallille jossain neljän pintaan Aleksin kanssa, ja tallissa Ida odottelikin meitä jo. Käytiin hakemassa ruunan retaleet sisälle varustukseen. Harjailtiin hevoset kunnolla ja heitettiin ruunille varusteet niskaan ja lähdettiin maastoon kävelemään alkukäynnit, sillä kenttä oli varattuna juuri silloin irtojuoksutukseen.
Käveltiin tallin metsään tehty polku ja palattiin tien kautta kentälle, jolloin se oli juuri vapautunut. Aleksi alkoi laittamaan pienen ristikon sekä parit puomit kentälle, kun me Idan kanssa lämmiteltiin ruunia.
Tex oli hieman naftin oloinen, vähän aavistuksen jäykkä, mutta tein paljon ympyröitä, tempon vaihteluita sekä pysähdyksiä. Ruuna hieman rentoutui ja päästiin aloittelemaan tehtävää.

Aloitettiin ensimmäiseksi puomeista, joiden päässä oli hyvin matala ristikko.
Ruunan joutui oikeasti ratsastamaan puomien luokse, pitämään ohjat kunnolla kädessä, sekä koko hevonen pohkeitten välissä, sillä ruuna on jostain oppinut väistelemään sekä kieltämään esteillä.

Sain kuitenkin hevosen heti ekoilla kerroilla menemään suoraan puomien ja pienen esteen ylitse, ja aina kun hevonen teki oikein palkitsin sen kehumalla ja taputtamalla.
Vain koko tunnin aikana yhden kerran ruuna pääsi livistämään ulkokautta esteen ohitse, koska ohjani oli jossain muualla kuin kädessä, ja ruuna huomasi sen, ja käytti tilaisuuden samantein hyväkseen.

Vaihdettiin hieman tehtävää myöhemmin, jolloin puomit oli esteen vieressä jonossa, ja este oli periaatteessa yksin/erikseen puomien vieressä. Siltikin ruunan kanssa piti olla hyvin tarkka ohjauksesta, pohkeista sekä siitä että oli oikeasti päättänyt mennä esteen ylitse.

Esteitten välissä, kun esimerkiksi Ida ja Pammis hyppäsivät, nostin parit laukat taas ruunalla, jotka nousivat oikein nätistikkin. Viimeisillä kerroilla ruuna tuntui vähän nahkealta, siltä että oliko oikeasti pakko tehdä mitään muuta kuin vain kävellä. Napakasti kun pyysi niin laukat vielä nousi.

Parin hyppäämisen jälkeen aloimme jo lopetella, kun ratsastajan oma kunto alkoi vähän pettää sekä kauhea röhä tuntui vain pahenevan. Ravailtiin vielä loppuravit sekä käveltiin kentällä sen aikaa kun Aleksi korjaili esteet pois.
 Tallissa vähän pesasin hikisempiä kohtia, ja mentiin sitten hieman syöttelemään ruunille vihreää tallin pihapiiriin.

Kuvista taas huomaan omat virheeni kauhean helposti, tarve valmentajalle/opettajalle taitaa olla oikeasti suurempi kuin kuvittelin. Kun jalustin lyhenee -> jalka nousee taakse päin, se ei pysy enää rentona normaalissa asennossa hevosen kyljen vierellä. Kädet menee samallailailla kuin ajaisin mopolla, eivätkä ole pystyssä. Ja istunnassa muutenkin kauheita könötyksiä. Tunnille siis pakko päästä.
Kaikki kuvat ovat Aleksin ottamia.

Lenkin jälkeen ruunalla oli vielä virtaa leikkiä vesileikkejä sen sijaan kuin olisi voinut juoda vettä.

Keväinen toivomuslista

Vai pitäisikö sanoa hanke lista ?
Kesä mahdollistaa taas sen, että rahatilanne on huomattavasti parempi, joten pystyn hieman panostamaankin ruunan varusteisiin. Ajattelin  tehdä tänne pienoisen toivomuslistan, jonka haluaisin tai jopa tarvisin Texille, joten eiköhän aloiteta !

Ensimmäiseksi mieleeni tulee, valmentaja / tunninpitäjä meille, jonka silmien alla voitaisiin kummatkin kehittyä, turvallisesti sekä saada neuvoja ja niksejä. En vain ole löytänyt vielä sellaista tunninpitäjää saatika valmentajaa, joka olisi suhteellisen rahan arvoinen, sillä ihan hukkaankaan en haluaisi viimeisiä rahojani laittaakkaan. Valmentajalta odotan että hän olisi kannustava, positiivinen, opettavainen sekä yhteistyöhaluinen, ja sellainen jolla ei olisi mitään 'rotusyrjintä' fiilinkiä, vaan arvostaisi lämminverisiä myös samallalailla kuin muita rotuja.
Ei luulisi että valmentajan löytämisen olevan vaikeaa, mutta siltä tämä tällä hetkellä vaikuttaa. Jos sinulla on antaa jotain vinkkiä hyvästä valmentajasta Päijät-Hämeen alueella, saa vinkata !

Tällaiset suojat ovat seuraavaksi hankintalistalla.
Horze Memphis Suojat
36,95€ / pari 

Toiseksi, uusi satula. Tämä ostos on ollut tiedossa jo jonkin aikaa, sillä nykyinen satula on muuten ihan asiallinen, mutta toivoisin siihen enemmän säkätilaa sekä selkärangantilaa että isomman penkin. Muutenhan nykyinenkin satula on kaikinpuolin hyvä, mutta penkki on vähän turhan pieni, ainakin ratsastajalle.

Kolmanneksi on nämä 'krääsät' eli varusteet. Hankinta listaan kuuluu satulahuopia, suitset, suojia sekä kuolaimet.  Ei mikään kauhean iso toivomuslista, mutta kumminkin näin opiskelijalle sekin on jo paljon, sillä rahaahan noihinkin menee yllättävän paljon.

Omenanmakuinen kolmipalakuolain,
Horze 25,95€ 

Kuvissa hieman esimerkkejä erilaisista tarvikkeista jotka ovat hankintalistalla.
 Kuolaimia vielä mietin, joko ne ovat tuollaiset kolmipalat tai sitten suora, mutta tuollainen myöskin.

Tänään olisi myös tarkoitus mennä liikuttelemaan ruunaa, jos vain oma kuntoni alkaa olemaan parempi. Olen pari päivää potenut kauheaa räkätautia sekä yskää, mutta olen silti säästynyt kuumeelta. Hieman tuntuu jo siltä, että oltaisiin voiton puolella.
Eilen tallilla oltaessa olin itse vähän heikossa jamassa, joten laitoin mieheni ajamaan Texin. Oli kuulema ruuna toiminut hyvin, ja kummatkin palasi talliin ihan tyytyväisen näköisenä. Hienoa kun on tällaisia apureita, kuten oma avomies, joka pystyy liikuttamaan hevosenkin jos itse en ole siinä kunnossa.

Kevät täältä tullaan !

Viikot kuluu älyttömän nopeasti, ja musta tuntuu etten kerkiä tänne blogiinkaan kirjoittamaan ihan niin usein kuin olisi tarkoitus. Nyt kuitenkin avomieheni kanssa muutettiin yhteen, käyttöön tuli kaksi konetta, joten ainakaan tietokoneesta ei ole pulaa. Isompi pula taitaa olla kamerasta ja kirjoittamis inspiraatiosta. Onneksi sekin on korjattavissa !

Texille kuuluu hyvää, parin viikon ajan sillä on ollut hieman rennompaa, sillä itselläni alkoi autokoulu, joka pulittaa hieman vapaa-aikaani. Koulu on hieman onneksi kevyempää tässä jaksossa, joten se ei niinkään ole koko ajan esteenä.
Viikon aikana pyritään noin kolme/neljä kertaa olla kärryjen edessä ja pari kertaa liikutetaan sitten jollain muulla tavalla, kuten ratsastamalla tai juoksuttamalla.
Vuokraajankin kanssa kävi niin, että se homma loppui. Nyt pari kertaa ystäväni on ruunalla ratsastellut, ja pääsi jopa lentämäänkin selästä, mutta muuten heillä on mennyt hirmu hyvin. Kuitenkin enimmäkseen itse ruunaa liikuttelen tällä hetkellä.

Texin ruokintaakin ollaan hieman muutettu, sillä on nyt käytössä Racing Peacemaker sekä pellavarouhe. Nyt päivässä Peacemakeria menee noin neljä litraa, sekä pellavarouhetta litran verran. Tämä ruokinta on sopinut ruunalle hyvin, eikä todennäköisesti sitä hirveästi tarvitse alkaa muuttelemaan nyt vähään aikaan.

Eilen saimme pitkästä aikaa kuvaajankin mukaan, tai pikemminkin kameran. Innostunut kameramies kyllä löytyy, mutta tuo oma kamera hieman uupuu vielä. Jospa tämänkin ongelman saisimme korjattua nyt kesän aikana.
 Päätin pidemmän ajan jälkeen mennä itse ratsastamaan ruunalla kentälle, sillä olin hieman kuullut sen taas kiukutelleen Emmalle, joka sillä on nyt pari kertaa ratsastellut. Aluksi ruuna oli hirveän jäykkä ja kovasuinen. Tehtiin paljon pysähdyksiä, voltteja, kiemuroita sekä tempon vaihteluita. Pikku hiljaa ruuna tuntui paremmalta. Ruuna yritti selkeästi livistää töistä sillä, että hieman pukkasi tai nakkeli niskojaan. Napakkana piti pysyä koko ajan, ja pitää ruuna pohkeiden välissä, ja sitä kautta ruuna alkoi kulkemaan hirmu hyvin. Alussa minulla oli  myös raippakin, mutta se oli hieman turha etenkin laukkoja nostaessa.
 Sen jälkeen kun sain ruunan kulkemaan omasta mielestäni kivasti, kokeilimme laukkaamista.
Ensimmäinen laukannosto oli täysi kaaos, kauheita kanaloikkia ja pukkaamisia eteenpäin. Tämän jälkeen annoin raipan pois, ja kokeilin ilman raippaa. Käskin 'laukka' sanalla ruunaa, ja annoin hieman laukkapohkeita ja pienen räpellyksen jälkeen toka laukkakin nousi. (Tämä myös videolla alhaalla ! )
Kolmas laukka tuli oikein nätisti, ja sen jälkeen päätinkin että riittää. Parempi lopettaa hyvään fiilikseen hevosen ja ratsastajan kohdalla.
 Lopuksi ravailtiin pitemmällä ohjalla ja käveltiin, tehden vähän kiemuroita lisää.
Tällä kertaa meillä oli myös martingaali testissä, joka koettiin hyväksi asiaksi. Pakko ostaa siis oma martsa.

Tänään aamutallin jälkeen, mietin mitä tekisin ruunan kanssa, ja päädyin siihen että voitaisiin vielä tänään kertailla eilisiä töitä ja lopettaa taas hyvään kohtaan. Tällä kertaa meillä ei ollut kameraa mukana, ikävä kyllä.
 Aluksi tehtiin taas siirtymisiä (käynti-ravi) ja paljon voltteja sekä kiemura uria. Yritettiin olla mahdollisimman paljon pois uralta, sillä ruuna tuntuu puksuttavan uralla, eli menevän samaa tappavan tasaista tahtia pitkin uraa. Tehtiin myös tempon vaihteluita joilla hevosen sai hirmu hyvin hereille sekä keskittymään hommaan. Ruuna oli tällä kertaa hirmu kevyt ja hyvä ratsastaa, eikä se ollenkaan yrittänyt kusettaa, vaan teki töitä selkeästi rehdimmin kuin eilen.
 Tänään alusta alkaen laukat nousivat erityisen hyvin, ja nätisti. Yllätyin jopa kuinka hienosti laukka nousi, ilman mitään kaahaamisia. Nostettiin laukka kolmisen kertaa, ja lopetettiin taas hyvään pätkään. Tex oli oikein innoissaan ja pärski kovasti laukkaamisen jälkeen. Lopuksi mentiin hölkkää ympäri kenttää löysällä ohjalla, jotta ruuna pääsi venyttämään itseään.
 Treenin jälkeen hieman pesin ja puunailin ja vein takaisin tarhaan päiväheinille.

Harjoteltiin eilen laukkaamista 😊🐴 #yesterday #warmblood #spring #lämminverinen

Video, jonka @putrassd julkaisi 1. 05ta 2015 klo 5.27 PDT

Keväisiä kuulumisia !

Kevät on vihdoin tullut tänne meillekin. Kenttä on aivan sula, hiittisuorat sun muut on aivan kesä kunnossa, ihanaa !

Hevosella on nyt alettu vetämään kaksi kertaa viikossa 4x vetoa per kerta, ja näyttäisi ruunalla toimivan ihan hyvin. Tex on ollut hyvin pirtsakka ja tykännyt vaihtelusta. Hititisuoran pohjakin on loisteliaassa kunnossa, siellä voisikin jo päästellä aivan kesäkengissä menemään.

Keskiviikkona kävi kengittäjä vaihtamassa meillekin astetta pienemmät hokit. Seuraavaana päivänä ainakin huomasin ettei hevonen enää polje jalkojaan auki kun on astetta pienempää hokkia jalassa. Toivon mukaan saadaan pian pois kokonaan hokit jaloista.

Hevosen ruokinnan kanssa ollaan myös hieman kikkailtu ja kokeiltu erilaisia muutoksia, mutta eivät ainakaan vielä ole tuottaneet sellaista tulosta, että muutos olisi pysyvä.
Hakusessa siis astetta  halvempi rehu, joka kuminkin vapauttaisi energiaa. Rehu ei saisi olla kaurapohjallinen. Seuraavaksi kokeiluun tulee Racingin Peacemaker, jota käytettiin myös muun muassa edellisellä hevosellani.

Ruuna on myös löytänyt ratsastelijan itselleen, ainakin näillä näkymin. Yhteistyö näyttäisi pelaavan, ja kummatkin osapuolet tuntuvat järkeviltä toisilleen. Jospa tästä saataisiin jotain hyvääkin sitten aikaiseksi.. Hienoa nähdä että ruuna joka on yleensä ollut niin sanotusti yhden ihmisen hevonen, hyväksyy jonkun muunkin sinne selkään ja kantaa sen varmasti perille saakka. Toki Tex myös hieman testailee, että onko pakko tehdä sitä sun tätä, kun voisi vain livistää työtehtävistään. Napakan kuskin kanssa kuitenkin homma pelaa. :)

Loppuun vielä kuvia tältä päivältä, ahkeran ratsastelijan kanssa ruuna meni hyvin, vaikka alku kankeuttakin löytyi, ainakin hevosesta, tainut ottaa itseensä eilisistä vedoista ?

~ postausta kuukausien jälkeen

Kauhea väli taas tässä blogin päivittämisessä. Tässä välissä on sattunut ja tapahtunut vaikka mitä !

Ensimmäisenä tulee mieleen tallin vaihto.
 Vaihdettiin Orimattilan Ratsastuskeskuksesta, noin kymmenisen kilometrin päähän eräälle yksityistallille, jossa meillä oli myös aikoinaan meidän toinen hevonen. Tallilla ei siis ole maneesia, mutta me ei semmossia ylellisyyksiä tarvita.. :)
 Talli sijaitsee kotoani vain reilun kolmen kilometrin päässä, joten talli matka taittuu mukavasti pyörällä viidessätoista minuutissa, eikä tarvitse miettiä mitään busseja ja niiden aikatauluja.
 Tallilla asustaa tällä hetkellä 27 hevosta, joista kahdeksan on yksityisiä, ja loput tallinomistajan hevosia. Tallilta löytyy kenttä, maastoreittejä, paljon hiekkateitä sekä ihanan isot ja tilavat tarhat, ja kesällä myös laitumet.

Toisekseen hevonen on ollut ahkerassa sekä vähemmän ahkerassa treenissä. Ollaan päästy hankeen vetelemään kärryjä , ratsastelemaan pitkiä maastolenkkejä, ja etenkin ajelemaan monia kymmenen kilometrin lenkkejä. Ihanaa kun lenkit eivät vain rajoitu samoihin paikkoihin niin kuin Hevoskylässä, vaan voi suurimmaksi osaksi vaan valita tien mitä pitkin lähteä ajelemaan.. :) Hevonenkin on vaikuttanut iloisemmalta ja stressittömältä kuin ennen. Kuitenkin jotain piileviä ongelmia on seurannut tännekkin meidän mukana, mutta hevonen ei ole niin hapan kuin ennen.

Kolmannekseen pieniin mutta omalla tavallaan suuriin ongelmiin ollaan löydetty ratkaisuja ,vihdoin !
Esimerkiksi kaarteiden juoksu on ollut harvinaisen vaikeaa ruunalle aiemmin, ja niihin se helposti laukkaakin. Luin kuitenkin Hevosurheilusta erään artikkelin jonka eläinlääkäri oli kirjoittanut, ja sieltä sain hieman vinkkiä mitä kannattaa kokeilla hevosta, ja mistä esimerkiksi kaarteisiin vinoutuminen voi johtua. Ja kappas, vinkit tepsivät !
Hevonen oli viimeisessä hiitissä taas suora ja oikein imaisi itsensä kurveihin, mutta siihen se hyvä jäikin.. Ikäväkseen se jalka jota ollaan tässä paranneltu koelähdöstä saakka, aukesi taas hiitissä, vaikka tälläkin kertaa meillä oli erilainen suojaimisto käytössä.. Mutta sekään ei ollut ikävä kyllä riittävä.. :(
   Tällä hetkellä ollaan siis taas toipilaina , ja parannellaan jalkaa. Taas saadaan vain jättää marraskuun kilpailu haaveet sikseen ja keskittyä parantelemaan jalkaa.
Seuraavaksi meinasimme ostaa hieman tehokkaammat suojat, jotka näyttävätkin jo hieman astetta järeemmiltä suojilta. Nimittäin Horzen Säärisuojat alapalalla, pitkät, Protecto nimiset, joilla on jo ihan mukavan suolainen hinta (239e) , joten toivotaan että nämä sitten oikeasti suojaisi tuon ruuna paran jalkoja niin ettei se lyö niitä enään auki.

 Saapa nähdä, päästäisiinkö nyt edes kesällä starttiin ? Vai onko tästä ruunasta vain tulossa puskaratsu ? Onko siitä ylipätäänsä radoille ? Kaikki aikanaan, toivotaan näin.
Nyt keskitytään vaan jalan parantamiseen ja nautitaan lumisista keleistä  !

Mukaan vielä pari kuvaa viimeisestä hiittireissusta, kuva tulevista suojista, sekä instagramista poimituista kuvista. Hiittikuvastakin hieman huomaa, että poika on saanut vähän massaa, eikä ole enää niin luuranko.

Seuraava, tuleva ostos. ..

15.2. Hiitti Jokimaalla

Ratsureima