Viikon kuulumisia

Tämä viikko alkoi hyvin leppoisasti ruunan puolesta. Sillä oli maanantai, tiistai sekä keskiviikko vapaata, sillä en kerinnyt kouluni takia yksinkertaisesti vain tallille, joten ruuna sai vähän vapailla. Välillä sekin tekee hyvää, onneksi.

Torstaina pääsin vihdoin ja viimein tallille, ja täytyy myöntää että itsellänikin oli pienoisia talleilu oireita, sillä en yhtään olisi malttanut pysyä tallilta pois kolmea päivää. Mutta minkäs sille teet kun koulu on käytävä, ja nämä viimeiset viikot merkitsevät paljon.
Torstaina mulla oli aamutalli, jonka vetäsin miehen kanssa, ja sen jälkeen olinkin niin poikki etten jaksanut oikein lähteä ajamaankaan kolmen vapaa päivän viettäneellä hevosella. Puhuttiin sitten ystäväni Idan kanssa, ja keksittiin laittaa ruunat juoksemaan kentälle. Viritettiin myös toiselle pitkälle sivulle eka tolpista ja parista puomista pieni ristikko. Idan ruuna juos vaan ohi esteestä ja Tex juoksi sitten perässä. Vaihdettiin tolpat mustiin tötsiin, jolloin ruunat juoksivat esteen luo ja hyppäsivät oikein yli. Pari kertaa ne hyppäsivät kunnes kasattiin este poies, kävelytettiin hevosia ja syöteltiinkin hetken aikaa.

Perjantaina ruunalla oli taas vapaata, vähän kävelyttelin mutta mitään sen hurjempaa liikuttelua se ei saanut, eikä se oikein näyttänyt haittaavankaan sitä.

Lauantaina laitoin ruunan vihdoin kärryjen eteen, ja käytiin ajelemassa reilun 14 kilometrin lenkki. Ruuna oli ihanan virkeä, meni omalla moottorilla koko ajan eteenpäin korvat hörössä. Pieniä vihreitä miehiäkin oli useammassa paikassa lenkin aikana, jolloin kuskia alkoi hieman kyllästyttämään. Pysähdyttiin myös vanhempieni luona napsasemassa eräät ajohousut itselleni tallille. Pihassa ollut yhdistelmäajoneuvo oli Texin mielestä hyvin pelottava, mutta suostui siitäkin menemään nätisti ohitse. Bernhardinkoirat pihassakaan ei enää pelota, niiden ohitse pystyttiin helposti kävelemään. Tallille päästyä vähän pesasin ruunaa ja vein ulos takaisin tarhaan.

Tänään päätin, että voisin ratsastaa ruunalla pitkästä aikaa. Meillähän ei tällä hetkellä ole satulaa, sillä myin edellisen satulan Idalle. Seuraava satulamme on vielä matkalla meille, ja toivon mukaan saapuu tänne ensi viikon aikana, jotta päästään sitä testailemaan !
Tämän ratsastuskerran menin ekaa kertaa ruunalla ratsastusvyöllä. Itselläni on myös vierähtänyt tovi siitä kun viimeksi ratsastusvyöllä olen mennyt, ja tänänä tuli taas todettua se, että miksi sillä en ole mennyt. Viimeisetkin istunnan hippuset taisivat kadota ratsastuksesta, ainakin kuvien perusteella.
 Mentiin Texin kanssa kentälle, ja aloiteltiin ihan perus asioista, kuten pysähdyksistä, volteista, asetuksista sekä erilaisista ratsastuskuvioista käynnissä, molempiin suuntiin. Ruuna taipui ja asettui yllättävän hyvin, ja oli ihmeellisen rento. Ilmeisesti lauantain hieronnoista oli hieman hyötyä sillä ruuna tuntui hirmu hyvältä.  Ravissa ratsastajalla oli vaikeuksia pysyä mukana, mutta kivoja pätkiäkin saatiin kun ratsastaja osasi rentouttaa jalkansa sekä nojata taaksepäin niin, että tunsi omat istuinluunsa, sekä katsoa eteenpäin, eikä sinne Texin harjaan. Ruuna taipui ravissa molempiin suuntiin myös hyvin.
Kokeiltiin laukkaamistakin toiseen suuntaan, ja se onnistui parilla vikalla kerralla hirmu hyvin, ja siihen lopetettiin. Aluksi laukannostot sekä laukkaaminen ylipäätänsä oli kauheaa räpellystä. Harjoitusta harjoitusta vaan lisää, niin alkaa näyttämään paremmalta.

Koulu kiemuroiden jälkeen mentiin vielä ottamaaan vähän keväisiä kuvia tallin lähiseuduille.
Ekat hevosetkin pääsivät tänään laitumelle, ja jos kaikki menee hyvin, Tex pääsee myös 1.6 laitumelle.
Kuvat ottanut siis Aleksi Souru.

Ratsastaja ohjaa selkeesti mopoa. Kauhistus.