Hyppelöitä

Eilen mentiin tallille jossain neljän pintaan Aleksin kanssa, ja tallissa Ida odottelikin meitä jo. Käytiin hakemassa ruunan retaleet sisälle varustukseen. Harjailtiin hevoset kunnolla ja heitettiin ruunille varusteet niskaan ja lähdettiin maastoon kävelemään alkukäynnit, sillä kenttä oli varattuna juuri silloin irtojuoksutukseen.
Käveltiin tallin metsään tehty polku ja palattiin tien kautta kentälle, jolloin se oli juuri vapautunut. Aleksi alkoi laittamaan pienen ristikon sekä parit puomit kentälle, kun me Idan kanssa lämmiteltiin ruunia.
Tex oli hieman naftin oloinen, vähän aavistuksen jäykkä, mutta tein paljon ympyröitä, tempon vaihteluita sekä pysähdyksiä. Ruuna hieman rentoutui ja päästiin aloittelemaan tehtävää.

Aloitettiin ensimmäiseksi puomeista, joiden päässä oli hyvin matala ristikko.
Ruunan joutui oikeasti ratsastamaan puomien luokse, pitämään ohjat kunnolla kädessä, sekä koko hevonen pohkeitten välissä, sillä ruuna on jostain oppinut väistelemään sekä kieltämään esteillä.

Sain kuitenkin hevosen heti ekoilla kerroilla menemään suoraan puomien ja pienen esteen ylitse, ja aina kun hevonen teki oikein palkitsin sen kehumalla ja taputtamalla.
Vain koko tunnin aikana yhden kerran ruuna pääsi livistämään ulkokautta esteen ohitse, koska ohjani oli jossain muualla kuin kädessä, ja ruuna huomasi sen, ja käytti tilaisuuden samantein hyväkseen.

Vaihdettiin hieman tehtävää myöhemmin, jolloin puomit oli esteen vieressä jonossa, ja este oli periaatteessa yksin/erikseen puomien vieressä. Siltikin ruunan kanssa piti olla hyvin tarkka ohjauksesta, pohkeista sekä siitä että oli oikeasti päättänyt mennä esteen ylitse.

Esteitten välissä, kun esimerkiksi Ida ja Pammis hyppäsivät, nostin parit laukat taas ruunalla, jotka nousivat oikein nätistikkin. Viimeisillä kerroilla ruuna tuntui vähän nahkealta, siltä että oliko oikeasti pakko tehdä mitään muuta kuin vain kävellä. Napakasti kun pyysi niin laukat vielä nousi.

Parin hyppäämisen jälkeen aloimme jo lopetella, kun ratsastajan oma kunto alkoi vähän pettää sekä kauhea röhä tuntui vain pahenevan. Ravailtiin vielä loppuravit sekä käveltiin kentällä sen aikaa kun Aleksi korjaili esteet pois.
 Tallissa vähän pesasin hikisempiä kohtia, ja mentiin sitten hieman syöttelemään ruunille vihreää tallin pihapiiriin.

Kuvista taas huomaan omat virheeni kauhean helposti, tarve valmentajalle/opettajalle taitaa olla oikeasti suurempi kuin kuvittelin. Kun jalustin lyhenee -> jalka nousee taakse päin, se ei pysy enää rentona normaalissa asennossa hevosen kyljen vierellä. Kädet menee samallailailla kuin ajaisin mopolla, eivätkä ole pystyssä. Ja istunnassa muutenkin kauheita könötyksiä. Tunnille siis pakko päästä.
Kaikki kuvat ovat Aleksin ottamia.

Lenkin jälkeen ruunalla oli vielä virtaa leikkiä vesileikkejä sen sijaan kuin olisi voinut juoda vettä.