~ kun pöly laskeutuu ja ollaan ihan hiljaa

Viikko jos toinenkin vierähtää kovin nopeasti, etenkin muuttoa tehdessä ja samalla yrittäen keksiä mikä hitto taas on vikana. Anteeksi kielenkäyttöni jo näin ensi alkuun.
   Viime viikko alkoi kovin mukavasti, ajossa hevonen oli tosiaankin miellyttämisen haluinen, tosin tiistain ajon jälkeen hiukka aristi jalkaansa, tai askelsi hiukka varovaisemmin sillä pesupaikalle. Jalasta ei löytynyt kuitenkaan turvotusta saatika naarmuja, mutta kuitenkin katsoin jalan kokonaan tarkasti läpi ja kylmäsin vielä lisäksi oikein kunnolla. Ei siinä mitään, keskiviikko oli vapaa, ihan niin ku normaalistikkin, ja torstaina panin taas ruunan valjaisiin.
 Metsälenkillä mentiin noin kuutisen kilometriä, ja tultiin erästä loivaa alamäkeä alas, jossa hevonen hiukka kompuroi, mutta ei siis mitenkään niin että olisi polvilleen mennyt, vaan semmosta pientä laiskaa jalan nosto kompurointia. Sen jälkeen huomasin hevosen alkavan ontua ravissa. Otin tietysti kävelyksi, eikä ontuminen ollut siinä niin selvää, että ajattelin sen vain olevan joku nyrjähdys. Käveltiin mettälenkkiä vielä pari kierrosta ympäri, ja kokeilin ravatakkin pienen pätkän, mutta ontuminen oli tosi selkeää. Palattiin talliin ja sielläkin vähän könkkäsi jalkaa, mutta taaskaan, ei turvotusta tai mitään normaalia erilaisempaa. Kylmäys ja hevosen pesu ja karsinaan.

Koko loppuviikon pidettiin vapaata, kun hevonen onnahti jokseenkin, etten viittiny enempää sitä 'kiduttaa'. BOT-patjaa pidettiin jalassa aina yöllä, mutta ei siitäkään ilmeisesti mitään ihmeellistä hyötyä tainut olla. 

Viikonloppu tuli ja hevoset muuttivat uusiin tiloihin. Texistä kaikki oli hirmu jännää, nyt kun oli niin avonaiset karsinatkin, ja naapuri karsinaan tuli toiselle puolelle juuri ruunattu suomenputikka, jonka kanssa on kiva vähän huudella.. 

kuva viime kuulta, täysin raakana.

 Ontuminen lakkas vähäksi aikaa, mutta pientä könkkäämistä oli koko ajan havaittavissa, joten tähänkin päivään saakka, en ole liikuttanut hevosta. Nyt kuitenkin perjantaina , vihdoin jalkaan oli tullutkin jotain, nimittäin sääriluun kohdalle kolme pientä pattia, joita pystyi painamaan oikein kunnolla, eikä hevonen reagoinnut siihen. Meinattiin jos ne olisi jotain rupi ihottumaa, pestiin jalat ja rapsutettiin mutta mitenkään ei lähtenyt, sekä tallinomistaja kokeili patteja ja totesi, että ne voisi olla liikaluiden alkuja.. Siinä vaiheessa pienoinen pala nousi kurkkuun ja mietin, että mistä ihmeestä nää olisi voinut tulla ? Ajossa , vai siitä kun hevonen tykkää _hiukka_ riehua tarhassa?  No, oli syy mikä tahansa, varattiin ensi viikon keskiviikolle klinikka aika, jossa selviää sitten mitä patit on.
 Koko viikonloppuna hevonen ei ole ontunut saatika könkännyt (!) , vaan on ollut oma itsensä. Voisiko sitten ontuminen /könkkääminen johtua liikaluiden kasvusta, vai mistä ihmeestä ? Nyt kuitenkin joka päivä olen mennyt huoltamaan jalkaa, ja katsomaan miltä se näyttää. Minkäänlaista turvotusta jalasta ei löydy, eikä se ole mistään kohti milläänlailla kipeäkään. Ja kovasti näytti tänään taluttaessa herralla virtaakin olla, kovasti se vaan säheltää ja tekee kaikkea mahdollista kun harjailee..

Tex on myös keksinyt myös vähän kujeita tallilla, nyt kun ei ole tarvinut liikkua kärryjenkään edessä.

Ensimmäisenä Tex oli maanantaina halunnut lähteä vähän omille seikkailumatkoilleen tarhasta, ja vähän tutustumaan uusiin tiloihin omatoimisesti. Varsa oli ryöminyt (uskokaa tai älkää) tarhan langan alitse, ja juoksennellut pitkin poikin tallinpihaa. Hetken aikaa se oli kuulema mennyt oikein hyvää raviakin, kunnes oli suostunut antamaan tallinomistajalle kiinni..

Toisekseen Tex oli viime yönä (la-su) vetänyt jollain ihmeellisellä tavalla riimunsa ja riimunnarunsa kaltereiden läpi karsinaansa, ja haudannut ne karsinan pohjalle. Tänään tallilla kaivelin n. viisi minuuttia karsinaa, kunnes löysin tallatun riimun ja narun kusikohdan vierestä. Juuri viime viikolla ostettu riimu, oli tuhannen muusina, oikein kunnolla lukotkin rikottuna. Se siitä riimusta siis..Ei ilmeisesti riimu hirveästi sitä miellyttänyt.. :D

Kolmannekseen tänään käytiin taluttaen kävelemässä tallinpihalla. Erääseen kulmatarhaan oli laitettu tallin ponit tutustumaan toisiinsa, ja siitä kun käveltiin Texin kanssa ohitse (ja kyllä, tex tarhaa toisen ponin vieressä) , ja ponit siinä hiukka riehuivat , alkoi Texikin vetäsemään semmossia ravispurtteja eteenpäin, että oli narussa pitelemistä.. Ponit oli tosi pelottavia kun ohi mentiin, piti vaan korista ja tuijotella niitä. Pöllöily virtaa havaittavissa..

Mutta nyt vaan odotellaan keskiviikkoon asti , että päästään mahdollisesti kuvauttamaan jalkaa. Eli hiljais elo taitanee jatkua , pahoittelen. Mutta sinne asti, heissan !