~ askel askeleelta

.. Ollaan lähempänä saavutusta. Hiljaa hyvä tulee, eikö ? Ainakin näiden parin viikon perusteella voi sanoa että hevonen taitaa olla pitkästä aikaa terveempi kuin mitä se on koskaan meillä ollut, tai ainakin se tuntuu siltä.
   Alussa kun Tex meille saapui, hevosta joutu kärryjen eessä koko ajan hieman pyytelemään eteenpäin, ja jos ei pyytänyt hevonen joko otti kävelyksi tai pysähtyi ihan vaan kokonaan paikoilleen katselemaan maailman menoa ympärillään. Raippaa et missään välissä saanut jättää pois, tai muuten varmistuit vaan enemmän siitä että hevonen ei kulje eteenpäin. Kuitenkaan raipalla ei tarvinu hevosta pyytää eteenpäin, sille vain riitti että se näki sen, niin se paineli jo eteenpäin.
 Muutenkin hevosen kunto oli paljon huonompi, ei tarttenu kovinkaan paljoa hölkötellä kun hevonen oli jo aivan hiessä. Toki tuo mammutti karvakin sitä varmaa teki, että hikosi paljon nopeammin.
 
Tällä hetkellä asiat ovat aivan toisin ; hevosta joutuu enemmänkin jarruttelemaan lenkeillä kuin pyytää eteenpäin, sekä kilometrejä saat hölkötellä useita ennen kuin hevonen väsähtää.

Eilen päästiin ekaa kertaa vetämään kunnollisia vetoja Texin kanssa. Viiden kilometrin lämmittelyt radalla, kävelytys hiittisuoralle, ja hiittisuoralla sitten kokeiltiin ekaa vetoa, joka meni aivan läskiksi, kun Texi vain tuntu luulevan, että laukalla tässä pitää eteenpäin mennä. Eli eka veto meni laukalla kokonaan toiseen päähän. Hassua mutta laukka ei ollut tosiaankaan kova vauhtista, vaan semmosta rentoa, hiukan löysähköä ratsu laukkaa.
 Kaikki viisi muuta veto kertaa tultiin oikein nätissä ravissa. Kahden onnistuneen vedon jälkeen Tex alko tajuamaan että mistä on kyse, ja vauhtikin vaan tuntu kiihtyvän. Kaks ekaa vetoa mentiin 1.50 pintaan, ja kolme viimesintä mentiin vaihtelevasti siinä 1.45 - 1.40 välillä. Timer näytti parhaillaan 1.38 , eli tosiaan kyllä tuosta hevosesta vauhtia löytyy. Vetojen jälkeen kävely hiittisuoralta radalle, jossa hölkkäiltiin parisen kilometriä ja sitten käveltiinkin tallille. Hevonen oli palautunut hyvin siinä ajassa. Tallille heppa pääs pesuun ja kaikki jalatkin tarkistettiin, eikä missään ollut polkasua tai mitään muutakaan naarmua, eli putsit ja takajalan säärisuojat pidetään jatkossakin. Mietin vielä, että pitäisikö hevoselle lisätä myöskin polvisuojat, kun tuo on hiukka ahdas edestä ravatessaan ? No mutta, pitää nyt ekana kokeilla meneekö nuo vanhan hevosen polvarit tuon isoihin länkisääri koipiinsa.

Tänään olisi sitten tiedossa hiukka hölkkyyttelyä, ettei ihan jumissa tartteis hevosen olla eilisen jäljiltä. Saadaan jopa kaverikin, putte tallin toisesta päästä (tallimme on siis puolitettu) .

Ja lisää iloisia uutisia, reilun kolmen viikon päästä tallimme koko konkkaronkka muuttaa uuteen talliin, uusiin tiloihin, tien toisella puolella olevaan Orimattilan Ratsastuskeskukseen. Tallinomistajamme oli varannut sieltä toisen tallikäytävän meille. Päästään vihdoin ja viimein hiukka nykyaikaisempaan talliin, jossa on vielä parempi ilmanvaihtuvuus ja kaikki. Toivotaan että hevosetkin alkaisivat olemaan paljon terveempiä sitten. Tässä vielä alempana pari netistä kaivettua kuvaa uudesta tallista. Todellisuudessa mun mielestä talli näyttää paljon kivemmalta kuin noissa kuvissa ! :) 

Meidän talliporukka asettuu vasemman puoleisesta mustasta ovesta olevalle tallikäytävälle.

Pesupaikka.

Tallikäytävää.