Never know when ..

"Kukaan ei varmaan koskaan voi ymmärtää, 

saatika sisäistää meidän välistä sidettä.
Se kaikki mitä me ollaan koettu yhdessä, 

on jotain todella arvokasta.
Ei sitä voi määritellä tunneissa,
ei minuuteissa,
ei rahassa,
ei missään.
Se aika on jotain mittaamattoman arvokasta.
Kun kaiken luulee selvittäneensä,
tapahtuu jotain sellaista mitä ei koskaan haluaisi tapahtuvan, saatika tekevän.
Luopua parhaasta ystävästä.
Luopua ystävästä jonka kanssa olet käyttänyt jokaisen vapaa-aikasi,
käyttänyt jokaisen järjen rippeesi,
käyttänyt senkin ajan joka olisi pitänyt käyttää johonkin muuhun,
kokenut sen myötä onnistumisia sekä epäonnistumisia.
Ne kokemukset, on kasvattanut meidät yhteen, tehden meistä tiimin.
Tässä on elämäni hevonen,
omalaatuisella luonteellaan varustettu, mutta silti niin tärkeä karvakorva.
Se joka saa minut repimään hiuksia päästä turhauduttuani,
Se joka saa minut hymyilemään pienistä onnistumisista,
Se joka saa jatkamaan seuraavaan päivään,
yrittämään uudelleen.
Tämän takia, en halua luovuttaa.
En halua luopua hyvästä ystävästäni,
joka palvelee minua parhaansa mukaan,
kuunnellen murheitani sekä muita arjen asioita.
Antaen minulle anteeksi.
Antaen aikaa miettiä.
Antaen minun vain halata sen pehmeää karvaista kaulaa,
antaen pahanolon mennä.
Ei, vaikka haaveilen jostain suuremmasta,
tavoitteellisemmasta,
en vain pysty luopumaan tästä.
Annan haaveitteni mennä,
ja keskityn tähän hetkeen,
ja arvostan sitä, mitä minulla jo nyt on.
Minulla on jo jotain, jota en koskaan uskonut saavani,
mitä en koskaan uskonut omistavani,
mihin kaikilla ei ole edes mahdollisuutta koskaan.
Oman hevosen,
joka antaa parhaansa, omalla tavallaan.
Nyt edetään hevosen ehtojen mukaan,
ja katsotaan mitä tästä tulee. "
 Tex <3

~ Joskus menee niin hyvin että hirvittää

 Hevonen on toiminut ja ollut erityisen hyvä ratsastaa jo pidemmän aikaa. Kentällä tuntuu ruuna vain tarvitseva napakan kuskin selkään jotta kulkee kunnolla. Tarkoitus olisi laittaa hevosen selkään ihan ratsuttaja, tässä loman jälkeen kun palailen itse taas koti maisemiin.. Selkeästi toinen suunta on vaikeampi, sillä siihen suuntaan rentoutuminen ja taipuminen on vaikeaa. Tätä kuitenkin hoidettu muun muassa venyttelemällä useammin kuin ennen.

Kentällä ratsastaessa ruuna on ollut ihan jees, lukuunottamatta jäykkyyttä toiseen suuntaan. Harjoittelimme myös tällä viikolla ekaa kertaa toiseen suuntaan laukkaamista, niin että itse olin liinan päässä pitämässä, ja vuokraaja halusi mennä selkään. Otettiin keskiympyrällä laukkaa, joka tuntui olevan kaikista helpointa. Avuksi otettiin myös yksi puomi, jotta laukka olisi helpompi nostaa. Laukka nousi hyvinkin helposti äänen ja pienten pohkeiden ansiosta. Laukkaa harjoitellessa sitä oikeasti huomaa, että maastakäsintyöskentely / liinassa meneminen on todella tärkeää, ja edellytys sille, että hevosen voi opettaa siistiin laukan nostoon, sekä nättiin laukkaan. Ja onhan se paljon helpompi opettaakkin uusia asioita kun on jotain pohjatyötä alla.. Ei siis liinassa pyöritykset ole menneet ihan harakoille. 

Maastoilemaan ollaan päästy nyt oikeastaan vain viikonloppuisin. Ja nyt ollaan päästy tutustumaan kunnolla maastoihin, ja kyllä täytyy todeta, että jos täällä maastot loppuu kesken niin huhhuh :D Mielettömästi erilaisia maastoilu vaihtoehtoja sekä lenkkejä, joita vieläkään ei olla kaikkia käyty läpi! Paljon rauhallisia metsäautoteitä, mukavia maanomistajia jotka antavat meidän mennä maillaan ja ystävällisiä kyläläisiä, ja suhteellisen fiksuja autokuskejakin löytyy !  Jos jostain tykkään, niin tästä maastoilu mahdollisuuksien määrästä ! Kyllä vaan itselläänkin mieli lepää kun saa maastossa mennä omaa tahtiaan, ja nauttia ! Ja T nauttii myös selkeästi enemmän maastoilusta kuin kentällä pyörimisestä. Välillä on ollut maastoissa hieman jarrut hukassa ruunalta, kun on niin kovasti innostunut vain menemään. :D

Tänäänkin käytiin T , sekä Sarin & Vellun kanssa maastoilemassa reilut 2,5h aivan rauhakseen, kun kerrankin päästiin arkena menemään maastoon valosan aikaan. Vastaan tulikin sitten autoja useampi, linja-auto sekä hakkuukoneita rekkoineen.  T on hieman arka menemään isojen menopelien ohitse, mutta napakan kuskin kanssa sekin onnistuu !
Kun linja-auto tuli meitä vastaan, se hieman hidasti ja tuli varovasti meitä kohti. Ohitus olisi sujunut ongelmitta, jos linja-auto ei olisi suhissut, sillä sitä ääntä T säikähti, ja kävi melkein maahan makaamaan kun ei tienyt mihin suuntaan mennä. Fiksu linja-auton kuski pysäytti samantein auton, ja odotti että sitten päästiin turvallisesti heistä ohitse. T meni autosta kuitenkin ohitse kun vain itse pysyi tiukkana, että mennään tästä ohitse, eikä käännytä takaisin kotiin päin.
   Hakkuukone oli myös hyvin jännä, lenkin alussa kierrettiin se paljon kauempaa, mutta lenkin lopussa jouduttiin menemään konetta hyvin lähelle. Taas T hieman jännitti, mutta nyt pysyi suhteellisen nätisti paikallaan kun odotettiin että koneella työskentelevät miehet huomasivat meidät odottamassa. Mahtavaa oli myös se, että kun miehet huomasivat meidät odottamassa vähän matkan päässä, toinen miehistä huikkasi kaverilleen hevosista, ja he sammuttivat koko yhdistelmän paikoilleen ja sammutti kaikki turhat valot, jotteivat hevoset niitä säikkyisi. Mahtavaa, että tuollaisia ihmisiä löytyy vielä ! :)
 Kiitettiinhän mekin heitä peukulla ja käden heilautuksella tervehdyksellä, hienosta teostaan. Mahtavaa että jotkin ihmiset vielä ymmärtävät hevostenkin päälle. 
Täällä päin olen törmännyt todella moneen ihmiseen, joka oikeasti arvostaa hevosia ja niiden kanssa touhuujia, vaikkei he itse olisivatkaan missään tekemisissä hevosten kanssa. Hulluhan sitä olisi, jos tuollaisen 600 kiloisen eläimen haluaisi konepellilleen..

Ratsastin myös eilen tallinomistajan pyynnöstä hänen valtavan, tai pikemminkin ison kokoisella lämminverisellään, Jaskalla. Aivan ihana välillä päästä menemään muillakin hevosilla kuin vain Texillä. vaikkei siinäkään mitään vikaa ole. Jaska oli hyvin herkkä, ja laittoi myös minut miettimään oikeasti miten päin olen siellä hevosen selässä. Jaska oli herkkä niin suusta kuin istunnasta. Taivaallisa ratsastaa tuollaisella hevosella. Pohkeenväistöt menivät vettä vaan, kuten taivutukset ja avotkin. Mielettömän hyvä hevonen, pelkäksi "ravihevoseksi" ;) 

Kuvat ovat Sarin ottamia, kiitos hälle ! :)

~ Kun kerrankin tuntuu siltä ettei kaikki tipu niskaan.

Tiedättekö sen onnen tunteen, kun huomaat palojen loksahtelevan pikku hiljaa oikeille paikoilleen ? Sen onnistumisen tunteen, kun kerrankin tulet tyytyväisenä, hymyillen liikuttelemasta hevosta, kun olette oppineet taas uutta? Ja ylipäätänsä ratsastus tuntuu sujuvan vain paremmin?
Jos tässä vaiheessa voisin virtuaalisesti nostaa käteni ylös ja heilauttaa sitä vastaukseksi, tekisin sen samantein. Minä tiedän tuon tunteen, ja jopa varsin hyvin !

Tämän päivän perusteella etenkin tuo tunne oli tuttu. Ekaa kertaa tuntui aivan voittajalta ratsastuksen jälkeen. Kyllä se vaan kovasti auttaa kun pääsee jonkun silmän alle ratsastamaan ja saa neuvoja miten edetä.  Ruunakin käyttäytyi ekaa kertaa todella mallikkasti pitkästä aikaa, ja oikeasti tuntui todella hyvältä ratsastaa!
  Aloitettiin tunti tänään aivan perusasioista, kuten taivuttamisista sekä asettamisista. Myös ratsastajan asentoa käytiin hieman lävitse, ja näistäkin asioista, joita tuli ilmi, tiesin jo etukäteen. Nojaan hirveästi eteenpäin, ja istun hyvin penkkimäisessä asennossa. Etenkin kun aina on tottunut menemään hyvin lyhkäisillä jalustimilla, ei tulekkaan huomattua miten penkkimäisessä asennossa siellä hevosen selässäkin nojailee.. Koulujalustimet olivatkin sitten aivan järkytys. :D
Sen jälkeen kun ne oli käyty läpi, jäätiin pääty-ympyrälle, kentän kuivempaan päähän. Tehtiin pitkästä aikaa ruunan kanssa paino-avuilla temmon hidastamista sekä lisäämistä.
Aluksi koko ympyrällä oleminen tuntui tosi vaikealta, sillä ruuna tuntui kauheasti keskittyvän kentän ympärillä tapahtuviin asioihin. Kuitenkin pienellä muistutuksella saatiin ruuna taas keskittymään asiaan. Aluksi temmon hidastaminen oli todella vaikeaa, etenkin kun itse en oikein ole noihin painoapuihin niin ruunan kanssa keskittynyt, ja ne on kummaltakin tainut jäädä hieman sivu suun.. No mutta niitä ei voi parantaa kuin harjoittelemalla ! Ruuna hieman ihmetteli puristamisia, mutta yhdistettiin sitä hieman ääeen jolla pyysin hevosta hidastamaan, jolloin ruuna pikku hiljaa tajusikin mitä siltä pyydettiin.

Kun käynti sujui molempiin suuntiin, jatkettiin samaa ravissa. Nyt hidastettiin vauhtia eka keventäessä, ja sitten pari pätkää istumalla satulaan. Vielä kovin pitkiä aikoja en viitsi satulaan kovin syvälle istua, sillä lekurilta saatujen ohjeiden mukaan siellä ei kovin nopeasti saa alkaa röhnöttämään. Mentiin tunti aikalailla siis hevosen mukaan. Pikku hiljaa ruuna alkoi kivasti hidastamaan ravissakin, ja pieniä pätkiä näytti oikein kivaa, temmokasta raviakin ! Mahtavaa !

Sen jälkeen kun temmon vaihtelu onnistui ravissa, pidettiin pienet välikäynnit. Välikäyntien jälkeen kerättiin taas ohjat käteen, ja hieman väistäteltiin ruunan kanssa. Ja ekaa kertaa saatiin oikeasti tehtyä pohkeenväistöä ! Pieniä pätkiä, mutta ne riittivät meille vallan mainiosti, sillä suuria määriä uutta asiaa ei pidäkkään vielä heti pyytää. :)

Väistöjen jälkeen näytettiin vielä opettajalle/valmentajalle hieman laukkaa, josta hänkin sanoi samaa kuin minä. Laukka on hyvin ponnetonta, eikä ruuna oikein jaksa pitää sitä kentällä yllä. Ja tässä asiassa päädyimme samaan ratkaisuun molemmat, ja nyt sitten edetään sen mukaan.
Laukkojen jälkeen sitten loppuverkattiin ja tunti päättyi.
Itselläni tunnista jäi tosi hyvä fiilis ja kerrankin tuntui että sain ruunastakin enemmän irti. Se oma liikuttelu itsenäisesti on hyvin paljon humputtelua, enkä oikein osaa/jaksa vaatia silloin ruunalta oikeasti mitään, vaan menen hyvin helposti sieltä mistä ns aita on matalin. Tähän on kuitenkin pakko tulla muutos, muuten emme pääse edistymään minnekkään. Mutta tästä ei ole suunta kuin ylöspäin !
 Positiivisa kommentteja kyllä tuli opettajaltakin, ja sanoi, ettei ruuna todellakaan ole mikään täys katastrooffi vaan ihan kelpo oppilas, kunhan sen kanssa vaan jaksaa valmentautua ja opetella. Rauhakseen hyvä tulee, ja niin me myös etenemme.

Saimme myös tällä viikolla vihdoin uudet popot jalkaan ! Eihän me odotettu kengittäjää kuin lähes kolmisen viikkoa ..
Myös ruuna teloi taas jalkaansa, ja veti siihen kunnon naarmun, jonka myötä jalkaa on nyt joutunut enemmän ja vähemmän paketoimaan, ja miettimään mitä tarhaankin siihen on laittanut. Nyt ruunalla on toistaiseksi ainakin tarhasuojat jaloissa, joka vähän auttaa siihen ettei joka jalka ole koko ajan auki.

Puhelimella kuvattu, toissa päivänä.. :D

~ Ei oo väliä mistä sä tuut, vaan minne mun kanssani meet.

Vihdoin ja viimein hevosen joululahja saapui perille ! Ruuna sai oman koko selän peittävän Back On Trackin selänlämmittimen.
 Ratsastaessa ruuna on ollut ihan kiva, nyt ollaan jopa alettu keventelemään varovasti ravissa. Samoin liikutuksen kestoa ollaan lisäilty hevosen mukaan. Nyt myös lekurin ja muiden ammattilaisten toimesta, joiden kanssa ollaan hevosen ongelmia pohdittu, ollaan nyt alettu ratsastamaan ruunaa paljon eteen alas.  Muunmuassa ollaan kokeiltu gramaaneja ja joustochamponeja. 

Hieman kuvia taas tältä päivää, ja ne on napsinut Aleksi Souru.
Järkyttävää huomata kuvista omat ratsastus virheet. Taitaa niin ratsastaja kuin hevonenkin olla ratsastustuntien tarpeessa..

 

Kuulumisia lomalaisilta

Viikko taas vierähtänyt, ja vieläkin ollaan kevyellä liikunnan kannalla. Ollaan jo kuitenkin liikuttu vähän monipuolisemmin ; ratsain, juoksuttaen, ajaen ja talutellen sekä maastakäsitellen. Ruuna on tuntunut nauttivan oloistaan sekä monipuolisesta liikunnastaan.
Selän suhteen olen ollut todella tarkka, oli yhtään vesisadetta tai epävakaa keli, ollaan käytetty joko selkäloimea tai muuta selän peittävää/suojaavaa vilttiä, jottei se saa yhtään kylmää.
Selkä on ollut muuten kunnossa, ei tunnu olevan enää yhtään kipeä. Hieman ehkä kireä, mutta se ratkeaa ensi viikolla, kun hieroja tulee. Myöskin T hoitanut eläinlääkäri tulee ensi viikolla käymään tallilla, ja samalla lupasi vilkaista ruunankin. Lekurilla oli vielä pari ässää hihassa, jos ruuna tuntuu siltä ettei se parane/tunnu hyvältä. Ihanaa että läheltä löytyy eläinlääkäri joka on oikeasti kiinnostunut ratkaisemaan ongelmia, sekä kuulemaan kuulumisia, ja neuvomaan jos on jotain kysyttävää. Tällaisia hetkiä arvostaa ja kovasti.

Eilen myös satoi maahan iki ihana sekä kaivattu ensilumi. Rakastan talvea, ja lunta <3
Mutta yksi huonopuoli tässä tuli vastaan, sillä se ettei meillä ole vieläkään hokkeja alla.. Nyt ensi viikolla toivon mukaan tulee kengittäjä ja saadaan ruunalle hokkikengät jalkaan. Kauhulla odotan miten rikki ruuna saa jalkansa taas hokkien takia.. No mutta hokkikauteen varaudutaan taas, ja käydään ostamassa yhdet putsit ruunalle, jottei kannat aukeaisi.

Olen myös pari kertaa käynyt katsomassa vanhaa kunnon kaveria, ihanaa tamma mammaa, jonka kanssa touhuilusta on vierähtänyt tovi jos ei toinenkin. Kävin Orimattilassa, Ywonnea ratsastelemassa ja moikkaamassa. Ekalla kerralla käytiin vähän maastoilemassa, ja tänään sitten mentiin vähän maneesissa. Ihanaa päästä touhuilemaan vanhojen tuttujenkin kanssa, ja ennen kaikkea nauttimaan hevosten kanssa touhuilusta. :) Onneksi tosi ystävät on ja pysyy aina <3

Asiasta kukkaruukkuun, minulla on ruunalle pari ratsuttaja ehdokasta mielessä, joiden kanssa ollaan vähän sovittu treffaafamme. Jospa saataisiin sitä myöten meidän ratsu uraakin eteenpäin, ja ennen kaikkea vahvistettua jo opittuja taitoja.
 Myös tulevaisuus ruunan kannalta on vielä hieman auki. Itselläni opiskelut painavat tällä hetkellä paljon niskaan, ja on hieman rankkaa ollut viimeiset kuukaudet. Juosta aamusta iltaan pitkin poikin kyliä ja lähimantuja, ja illalla palata kotiin koirien kanssa lenkkeilemään ja siitä sitten suoraan nukkumaan. Elämän kannalta on mietittävä vähän tulevaisuutta ja mitä tässä tekee.. Mieli avoinna kohti uusia koitoksia !

Ja loppuun vielä vähän puhelinkuvia. Jospa seuraavalla kerralla jaksaisin ulkoiluttaa kameraakin .. 

Ruuna tänään, uuden loimensa kanssa. :)

Ruuna alkuviikosta, kun oli kiva keli, ei tuullut eikä ollut kylmä,
niin pystyttiin menemään ilman mitään selänsuojuksia !

Ywonnella ratsastelua 14.11.

Ywonnen kanssa ratsastelun jälkeen tänään. :)

~ Joskus aurinko paistaaa risukasaankin.

"Liian paljon paskaa sitä aina joutuu nielemään
Liian monta kertaa täytyy turhaan yrittää

Minä olen voittaja ainakin tänään
Joten turha on urputtaa
Minä olen voittaja ainakin tänään
Joten turha on ruikuttaa."

Apulanta - Minä Olen Voittaja

Klinikalla käymistä toistumiseen

Kolme viikkoa meni, ja taas oltiin tänään klinikalla. Jatkettiin siihen mihin viimeksi jäätiin. Viimeksi ei siis voitu hevosta kokonaan tutkia kaikilta osa-alueilta, sillä hevonen oli niin kipeä eri paikoista, ettei kaikkea voinut kerralla hoitaa.
Nyt oli vihdoin selän vuoro.
 Pitkään ollaan mietitty itseksemme että erilaisten alan ammattilaisten kanssa, voisiko ruunalla olla vikaa SI-nivelessä taikka selkärangassa, sillä se vastaisi suurimpiin ongelmiimme hyvin. Tällä kertaa tutkittiin siis nämä kyseiset alueet.
  Aloitettiin käsikopeloilla, lekuri kävi käsin hevosen läpi, ja huomasi selkeät kipeät kohtaa, siellä jossa itsekkin olin huomannut kipua hevosella. Joistain kohti hevonen oli niin kipeä, että yritti ihan kunnolla osua monottamalla lekuriin, jaiks.

Seuraavaksi otettiin sisältäpäin hieman peräsuolen kautta tähystämällä kuvia, miltä hevosen sisältä näytti. Ruuna sai kunnon rauhoituksen toimenpiteiden ajoiksi, mutta aina kun hevonen virkosi, se alkoi riehumaan, ja jouduttiin aina vain lisäämään rauhoittavan määrää..
  Saatiin myös selkä ultrattua selän päältä.

Tuomiona oli siis : "Vasen ristinivelessä osteofyyttejä, eli pinta ei ole tasainen.  Lannerangasta ei löydöksiä, mutta selkeästi kipeä. "
Tämän myötä ruunan selkää sekä lannerankaa piikitettiin, ja nyt taas levätään pari päivää ja katsotaan mihin edetään.. :)

Kovin rauhoituksen vallassa oleva ruuna raukka.

Puhelimella kuvattu hieno panoraama kuva klinikalta.