Vihdoin ja viimein hevosen joululahja saapui perille ! Ruuna sai oman koko selän peittävän Back On Trackin selänlämmittimen. Ratsastaessa ruuna on ollut ihan kiva, nyt ollaan jopa alettu keventelemään varovasti ravissa. Samoin liikutuksen kestoa ollaan lisäilty hevosen mukaan. Nyt myös lekurin ja muiden ammattilaisten toimesta, joiden kanssa ollaan hevosen ongelmia pohdittu, ollaan nyt alettu ratsastamaan ruunaa paljon eteen alas. Muunmuassa ollaan kokeiltu gramaaneja ja joustochamponeja.
Hieman kuvia taas tältä päivää, ja ne on napsinut Aleksi Souru. Järkyttävää huomata kuvista omat ratsastus virheet. Taitaa niin ratsastaja kuin hevonenkin olla ratsastustuntien tarpeessa..
Viikko taas vierähtänyt, ja vieläkin ollaan kevyellä liikunnan kannalla. Ollaan jo kuitenkin liikuttu vähän monipuolisemmin ; ratsain, juoksuttaen, ajaen ja talutellen sekä maastakäsitellen. Ruuna on tuntunut nauttivan oloistaan sekä monipuolisesta liikunnastaan.
Selän suhteen olen ollut todella tarkka, oli yhtään vesisadetta tai epävakaa keli, ollaan käytetty joko selkäloimea tai muuta selän peittävää/suojaavaa vilttiä, jottei se saa yhtään kylmää. Selkä on ollut muuten kunnossa, ei tunnu olevan enää yhtään kipeä. Hieman ehkä kireä, mutta se ratkeaa ensi viikolla, kun hieroja tulee. Myöskin T hoitanut eläinlääkäri tulee ensi viikolla käymään tallilla, ja samalla lupasi vilkaista ruunankin. Lekurilla oli vielä pari ässää hihassa, jos ruuna tuntuu siltä ettei se parane/tunnu hyvältä. Ihanaa että läheltä löytyy eläinlääkäri joka on oikeasti kiinnostunut ratkaisemaan ongelmia, sekä kuulemaan kuulumisia, ja neuvomaan jos on jotain kysyttävää. Tällaisia hetkiä arvostaa ja kovasti.
Eilen myös satoi maahan iki ihana sekä kaivattu ensilumi. Rakastan talvea, ja lunta <3 Mutta yksi huonopuoli tässä tuli vastaan, sillä se ettei meillä ole vieläkään hokkeja alla.. Nyt ensi viikolla toivon mukaan tulee kengittäjä ja saadaan ruunalle hokkikengät jalkaan. Kauhulla odotan miten rikki ruuna saa jalkansa taas hokkien takia.. No mutta hokkikauteen varaudutaan taas, ja käydään ostamassa yhdet putsit ruunalle, jottei kannat aukeaisi.
Olen myös pari kertaa käynyt katsomassa vanhaa kunnon kaveria, ihanaa tamma mammaa, jonka kanssa touhuilusta on vierähtänyt tovi jos ei toinenkin. Kävin Orimattilassa, Ywonnea ratsastelemassa ja moikkaamassa. Ekalla kerralla käytiin vähän maastoilemassa, ja tänään sitten mentiin vähän maneesissa. Ihanaa päästä touhuilemaan vanhojen tuttujenkin kanssa, ja ennen kaikkea nauttimaan hevosten kanssa touhuilusta. :) Onneksi tosi ystävät on ja pysyy aina <3
Asiasta kukkaruukkuun, minulla on ruunalle pari ratsuttaja ehdokasta mielessä, joiden kanssa ollaan vähän sovittu treffaafamme. Jospa saataisiin sitä myöten meidän ratsu uraakin eteenpäin, ja ennen kaikkea vahvistettua jo opittuja taitoja. Myös tulevaisuus ruunan kannalta on vielä hieman auki. Itselläni opiskelut painavat tällä hetkellä paljon niskaan, ja on hieman rankkaa ollut viimeiset kuukaudet. Juosta aamusta iltaan pitkin poikin kyliä ja lähimantuja, ja illalla palata kotiin koirien kanssa lenkkeilemään ja siitä sitten suoraan nukkumaan. Elämän kannalta on mietittävä vähän tulevaisuutta ja mitä tässä tekee.. Mieli avoinna kohti uusia koitoksia !
Ja loppuun vielä vähän puhelinkuvia. Jospa seuraavalla kerralla jaksaisin ulkoiluttaa kameraakin ..
Ruuna tänään, uuden loimensa kanssa. :)
Ruuna alkuviikosta, kun oli kiva keli, ei tuullut eikä ollut kylmä, niin pystyttiin menemään ilman mitään selänsuojuksia !
Kolme viikkoa meni, ja taas oltiin tänään klinikalla. Jatkettiin siihen mihin viimeksi jäätiin. Viimeksi ei siis voitu hevosta kokonaan tutkia kaikilta osa-alueilta, sillä hevonen oli niin kipeä eri paikoista, ettei kaikkea voinut kerralla hoitaa. Nyt oli vihdoin selän vuoro. Pitkään ollaan mietitty itseksemme että erilaisten alan ammattilaisten kanssa, voisiko ruunalla olla vikaa SI-nivelessä taikka selkärangassa, sillä se vastaisi suurimpiin ongelmiimme hyvin. Tällä kertaa tutkittiin siis nämä kyseiset alueet. Aloitettiin käsikopeloilla, lekuri kävi käsin hevosen läpi, ja huomasi selkeät kipeät kohtaa, siellä jossa itsekkin olin huomannut kipua hevosella. Joistain kohti hevonen oli niin kipeä, että yritti ihan kunnolla osua monottamalla lekuriin, jaiks.
Seuraavaksi otettiin sisältäpäin hieman peräsuolen kautta tähystämällä kuvia, miltä hevosen sisältä näytti. Ruuna sai kunnon rauhoituksen toimenpiteiden ajoiksi, mutta aina kun hevonen virkosi, se alkoi riehumaan, ja jouduttiin aina vain lisäämään rauhoittavan määrää..
Saatiin myös selkä ultrattua selän päältä.
Tuomiona oli siis : "Vasen ristinivelessä osteofyyttejä, eli pinta ei ole tasainen. Lannerangasta ei löydöksiä, mutta selkeästi kipeä. " Tämän myötä ruunan selkää sekä lannerankaa piikitettiin, ja nyt taas levätään pari päivää ja katsotaan mihin edetään.. :)
Kovin rauhoituksen vallassa oleva ruuna raukka.
Puhelimella kuvattu hieno panoraama kuva klinikalta.
Päivän yli kuukausi sairaslomaa pidetty, eikä vieläkään loppua näy. Masentavaa. No mutta, asialle ei nyt voi mitään, ja niin kauan hevonen saa olla saikulla kunnes on taas kunnossa.
Miten klinikalla menikään ?
Hevonen tutkittiin tasan kaksi viikkoa sitten, Orimattilan Hevosklinikalla. Ensin tutkittiin ''käsikopeloin'' ja sen jälkeen käytiin juoksemassa liinassa ympyrässä, ja heti sen jälkeen tehtiin taivutuskoe. Selkeitä ontumisia ei mistään löytynyt, pieniä epäpuhtauksia takapäästä. Vika siis huomattin olevan takapäässä, eikä siellä etupäässä jota hieroja ja moni muu ekana veikkasikin. Tämä oli toisaalta helpottavaa, mutta toisaalta uudet mielikuvat sekä pelkokuvat tulevasta alkoivat pyörimään päässä. Liinassa pyöritellessä eläinlääkäri näki että ruuna vetää selkeästi ympyrällä sisäjalkansa hyvin pitkälle mahan alle, ja se aiheuttaa sen että etupäästä tulee liian hidas ja ruuna lyö takajalkansa siinä samassa auki. Tämän takia esimerkiksi takajalka ei pysy millään suojalla kiinni.. Eli takajalka kiertää liikaa alle sen takia kun hevonen on taas liian vino. Vinouden kanssa meillä on ollut jo jonkin aikaa ongelmaa, ja tätä ollaan korjattu mahdollisimman paljon, mutta vika ei ole oikein tuntunut millään katoavan. Sisällä kuvattiin vielä kintereet, ja huomattiin myös kintereiden olevan tulehtunut samoin toisesta takasesta vuohinen. Näihin piikitettiin kortisonia. Hevonen siis tuntui olevan yllättävän monesta kohtaa kipeä, joten varsinaista syytä kaikkeen kipuiluun ei tiedä. Selänkramppaus johtui kuulema takajaloista ja takapäässä olevasta ongelmasta. Nyt saatiin tältä erää kipulääkekuuri viideksi päiväksi, jonka jälkeen saadaan viikon päästä alkaa taluttelemaan ja katsomaan kuinka hevosella alkaa sujumaan.
Nyt ollaan noin viikon verran päästy kävelemään talutellen sekä venyttelemään. Hevonen on ollut piikityksen jälkeen vähän parempi, sillä askellus on mun silmään parantunut ja hevonen tuntuu olevan iloisempi sekä rennompi. Kuitenkin hevonen tuntuu vielä kipeältä selästä, enemmänkin takajalkojen päältä. Vahva epäilys on, että hevosella voisi olla jotain sanomista selässä tai SI-nivelessä ? Moni ammattilainen on tätä veikannut viaksi, ja nyt olisi tarkoitus viimeistään ensi viikolla mennä katsomaan ja tutkimaan tämä SI-nivel.
Toivon hyvin syvästi, että saataisiin ratkaisu tähänkin ongelmaan, ja hevonen saisi olla kivuton sekä terve. Rankkaa tämä hevosnomistajuus..
Siitä onkin tovi taas kun olen tänne kirjoittanut. Ikäväkseni kunnon koneemme meni myyntiin, ja oltiin hetken aikaa kauhean läppärin armoilla. Kyseinen varalla ollut kone oli sellainen, joka pysyi käynnissä puolesta tunnista - kahteen tuntiin, kunnes sammui ja kaikki joutui aloittamaan alusta. Yritin erästä koulutyötänikin alkaa väsäämään sillä, mutta siitä ei tullut yhtikäs mitään. Turhautumisen saattelemana, mentiin sitten viime viikolla käymään Helsingissä Verkkokauppa.comin myymälässä, ja käytiin hakemassa meille tällainen Acerin kone, jonka saa muunnettua tarvittaessa myös tabletiksi. Kone on käytännöllinen ja oikein kätevä kokonsa ja muuntautumisensa puolesta. Nyt päätin aloittaa taas päivittelemään blogia useammin sekä ahkerammin. Tai ainakin yritän.
Mitä meille kuuluu ?
Meille kuuluu tällä hetkellä huonoa. Texin kanssa treenailtiin pidempi pätkä jo startti tähtäimellä, mutta meidän tuuriksi meidät karsittiin lähdöstä, sekä samassa meidän koelähtökin meni vanhaksi. Ruuna oli ollut erityisen hyvä treeneissä, vauhtia löytyi pitkästä aikaa, mutta harmikseen jalka hieman hankaantui ja se myöskin hieman pilasi meidän startti haaveilua.
Hankaamisen takia vaihdettiin myös kengittäjää, joka teki omat ratkaisunsa kengitykseen, mutta sekään ei auttanut jalka ongelmaamme.
Meillä on nyt myös käynyt hermoratahieroja, Anne, joka on auttanut meitä kovasti.
Ekalla kerralla ruunasta löytyi pieniä jumeja sieltä sun täältä, joista suurin osa oli sellaisia paikkoja jotka tiesin jo entuudestaankin että ovat ruunalle ''hankalia'' kohtia, jotka kipeytyvät yllättävänkin helposti.
Tokalla kerralla emme pystyneet edes ruunaa hoitamaan sillä ruuna oli reväyttänyt kolmannesta lihaskerroksestaan pitkän lihaksen, joka lähti läheltä säkää ja jatkui pitkälle etujalan luokse. Tähän ruuna sai myös laaseria. Kuitenkin Anne katsoi samalla nämä entiset kipeät paikat, mutta ne olivat nyt oikein hyvin parantuneet, eli niissä ei ollut mitään sanomista. Nyt suureksi ongelmaksi muodostui tämä sään alue sekä revähtänyt lihas. Katsoimme samalla läpi satulan sekä silat että kaikki olivat oikeanlaisia, ettei niistä aiheutunut nyt tämä sään alueen kipu. Ohjeiksi saimme pitää kahden viikon lepotauon, jolloin ruunalla ei tehtäisiin mitään, vaan annettaisiin olla kaikessa rauhassa, jotta lihas pääsisi parantumaan.
Ja se kaksi viikkoa oli todella pitkä aika, niin omistajalle kuin hevosellekkin..
Viimeisimmällä kerralla kun nyt Anne kävi torstaina ja katsoi ruunaa, hän sanoi hieman ikävämpiä uutisia. Hevosen revähtänyt lihas oli parantunut hyvin, mutta nyt ruuna oli alkanut kramppaamaan oikean puolen pitkää selkälihasta, joka johti siihen, että alaselkä oli ruunalta hyvin kipeä. Sään aluekkin oli nyt kunnossa, mutta selkälihas ei. Anne veikkasi tämän nyt johtuvan etupäästä, että ruuna yritti sieltä siirtää/poistaa kipua, jonka takia nyt selkä kramppaa. Kuitenkaan ruuna ei itselleni ole koskaan ollut äkäinen, ei edes näiden kahden viikon loman aikana, mutta hierojan päälle se oli yrittänyt mennä, potkia ja ottaa hampaillansa siitä kiinni.
Harmikseni mietin jo ummet ja lammet läpi, ja soitinkin sitten jo suoraan klinikalle ja pyysin aikaa tulla kuvauttamaan ruuna uudelleen, sekä etsimään sitä vikaa. Saimme ensi viikon tiistaille ajan Orimattilan Hevosklinikalle, jossa toivon mukaan vika löytyisi. Jos ei, olisi sitten mahdollista lähteä tallikaverin mukana sitä seuraavalla viikolla Viikkiin. Harmittavinta kuitenkin on se, että kun ruuna meille silloin melkein pari vuotta sitten tuli, kuvattiin se jaloistaa sekä polvistaan kokonaan, ja silloin se oli ollut puhdas. Totta kai sitä alkaa tällaisessa vaiheessa miettimään, että olenko itse aiheuttanut nyt ruunalle jotain vikaa esim. treenaamisellamme jalkoihin ?
En halua että parhaaseen ystävääni sattuu,
ja jos tämä vika on tullut omasta syystäni,
tuntuu etten voisi antaa sitä anteeksi itselleni koskaan.
Eli lyhyesti sanoen, erityisen hyvin ei meilläkään mene. Nyt odotellaan sitten tiistaita, eikä maalata sen enempää piruja seinille.
Kaikkeni haluan tehdä, jotta ruunalla olisi kaikki hyvin.
Tällaisessa vaiheessa millään kilpailemisella tai starttaamisella ei ole mitään väliä, ei yhtään mitään väliä, kunhan saan vain rakkaan ystäväni kuntoon.
Eilisen kengän irroitus operaation takia ruuna ei liikkunut tuona päivänä. Se oli laitumella polkaissut toisen etukenkänsä aivan vinkuraksi, niin että se painoi sädettä kaviossa, ja kenkä jouduttiin irroittamaan kokonaan. Ruunalla ei siinä vaiheessa pysty yksinkertaisesti menemään jos sillä ei ole kenkiä / kenkää, sillä sen kavio aines on niin haperoa että kaviot murenevat samantein. Onnekseni tallille oli tulossa seuraavana päivänä, eli tänään, kengittäjä. Kengittäjä nakkasi aamulla kengän kiinni, ja kun tulin illemmalla tänään tallille, oli ruunalla taas kaikki kengät koivissaan kiinni.
Laittelin reippaasti ruunan kuntoon, ja päästiin suht nopeasti kentälle. Ruunakin oli oikein siisti, ei tarvinut kuin vähän harjata, ja olimme valmiita treenailuun. Aloitin heti käynnissä taivuttelemaan hevosta aktiiviseksi ja eteenpäin pyrkiväksi, molempiin suuntiin. Samaa jatkoin ravissa, ja yritin siinäkin pitää ravin reippaana ja eteenpäin pyrkivänä. Se kumminkin tuntui todella haasteelliselta, sillä ruuna oli hyvin laiska ja sen kanssa oikeasti joutui tekemään töitä jotta se kulki itse eteenpäin.
Alotettiin estetehtävät puomeista, sillä ruunalla on ollut hieman tapana jännittää uusia asioita jonkin verran. Myös estetolpat ovat hieman jännittäviä, joten ei yhtään tehnyt huonoa että aloitimme puomeilla. Ensin tultiin puomit käynnissä, ja sen jälkeen ravissa. Kun puomit alkoivat toimia molempiin suuntiin, nostettiin puomeista pienen pieni ristikko. Ekalla kerralla ruuna vähän mulkaisi estettä, mutta rohkeasti kuitenkin meni luokse, ja hieman ratsastajan kannustamana ruuna meni yli nätisti. Ensimmäiset neljä hyppyä oli sellaisia , että yli kyllä mentiin, mutta jalkoihin ei juurikaan katsottu, vaan puomit kolahtivat tiuhaan tahtiin. :D Ruuna innostui kun nostettiin laukka ja tultiin laukalla estettä, silloin sitä joutui jo hieman jarruttamaan jottei ihan täysillä menty läpi esteestä. Kun ristikko sujui, nostettiin pieni pysty, ehkä noin 60 cm ? Sen ylitys meni miten meni, mutta yli päästiin ! Ekat kerrat ruunalla oli pieni jarru vaihde päällä, mutta meni nätisti yli kun vähän kannusti taas. Pari kertaa ruuna myös kielsi, mutta kun uudelleen mentiin , niin yli päästiin. Hypättiin vielä pari kertaa toiseen suuntaan pienempää estettä, ja lopetettiin siihen hyvään kohtaan. Tehtiin pitkät ravi jäähdyttelyt, tehden kaiken maailman kuvioita mitä ratsastaja vain päästään keksi.
Tallissa ruuna pääsi pesulle, ja sai palkkioksi paljon porkkanoita. Huollutin myös hieman jalkoja, ja laitoin niihin magneettipatjat yöksi. Huomenna ruuna taitaa saada vapaan, sillä itse omistajalla on paljon kouluhommia mitkä pitäisi olla valmiita, mutta eivät ole, ratsastajan laiskuuden takia. :D
Kaikki kuvat on ottanut Aleksi Souru.
Pahoittelen ratsastajan virheitä, ja ennen kaikkea ilmeitä.
