Syksy tulee ja harmit lisääntyvät..

Siitä onkin tovi taas kun olen tänne kirjoittanut. Ikäväkseni kunnon koneemme meni myyntiin, ja oltiin hetken aikaa kauhean läppärin armoilla. Kyseinen varalla ollut kone oli sellainen, joka pysyi käynnissä puolesta tunnista - kahteen tuntiin, kunnes sammui ja kaikki joutui aloittamaan alusta. Yritin erästä koulutyötänikin alkaa väsäämään sillä, mutta siitä ei tullut yhtikäs mitään. Turhautumisen saattelemana, mentiin sitten viime viikolla käymään Helsingissä Verkkokauppa.comin myymälässä, ja käytiin hakemassa meille tällainen Acerin kone, jonka saa muunnettua tarvittaessa myös tabletiksi. Kone on käytännöllinen ja oikein kätevä kokonsa ja muuntautumisensa puolesta. Nyt päätin aloittaa taas päivittelemään blogia useammin sekä ahkerammin. Tai ainakin yritän.

Mitä meille kuuluu ?
Meille kuuluu tällä hetkellä huonoa. Texin kanssa treenailtiin pidempi pätkä jo startti tähtäimellä, mutta meidän tuuriksi meidät karsittiin lähdöstä, sekä samassa meidän koelähtökin meni vanhaksi. Ruuna oli ollut erityisen hyvä treeneissä, vauhtia löytyi pitkästä aikaa, mutta harmikseen jalka hieman hankaantui ja se myöskin hieman pilasi meidän startti haaveilua.
     Hankaamisen takia vaihdettiin myös kengittäjää, joka teki omat ratkaisunsa kengitykseen, mutta sekään ei auttanut jalka ongelmaamme.
     Meillä on nyt myös käynyt hermoratahieroja, Anne, joka on auttanut meitä kovasti.
Ekalla kerralla ruunasta löytyi pieniä jumeja sieltä sun täältä, joista suurin osa oli sellaisia paikkoja jotka tiesin jo entuudestaankin että ovat ruunalle ''hankalia'' kohtia, jotka kipeytyvät yllättävänkin helposti.
Tokalla kerralla emme pystyneet edes ruunaa hoitamaan sillä ruuna oli reväyttänyt kolmannesta lihaskerroksestaan pitkän lihaksen, joka lähti läheltä säkää ja jatkui pitkälle etujalan luokse. Tähän ruuna sai myös laaseria. Kuitenkin Anne katsoi samalla nämä entiset kipeät paikat, mutta ne olivat nyt oikein hyvin parantuneet, eli niissä ei ollut mitään sanomista. Nyt suureksi ongelmaksi muodostui tämä sään alue sekä revähtänyt lihas. Katsoimme samalla läpi satulan sekä silat että kaikki olivat oikeanlaisia, ettei niistä aiheutunut nyt tämä sään alueen kipu. Ohjeiksi saimme pitää kahden viikon lepotauon, jolloin ruunalla ei tehtäisiin mitään, vaan annettaisiin olla kaikessa rauhassa, jotta lihas pääsisi parantumaan.
Ja se kaksi viikkoa oli todella pitkä aika, niin omistajalle kuin hevosellekkin..
    Viimeisimmällä kerralla kun nyt Anne kävi torstaina ja katsoi ruunaa, hän sanoi hieman ikävämpiä uutisia. Hevosen revähtänyt lihas oli parantunut hyvin, mutta nyt ruuna oli alkanut kramppaamaan oikean puolen pitkää selkälihasta, joka johti siihen, että alaselkä oli ruunalta hyvin kipeä. Sään aluekkin oli nyt kunnossa, mutta selkälihas ei. Anne veikkasi tämän nyt johtuvan etupäästä, että ruuna yritti sieltä siirtää/poistaa kipua, jonka takia nyt selkä kramppaa.  Kuitenkaan ruuna ei itselleni ole koskaan ollut äkäinen, ei edes näiden kahden viikon loman aikana, mutta hierojan päälle se oli yrittänyt mennä, potkia ja ottaa hampaillansa siitä kiinni.
 Harmikseni mietin jo ummet ja lammet läpi, ja soitinkin sitten jo suoraan klinikalle ja pyysin aikaa tulla kuvauttamaan ruuna uudelleen, sekä etsimään sitä vikaa. Saimme ensi viikon tiistaille ajan Orimattilan Hevosklinikalle, jossa toivon mukaan vika löytyisi. Jos ei, olisi sitten mahdollista lähteä tallikaverin mukana sitä seuraavalla viikolla Viikkiin.
Harmittavinta kuitenkin on se, että kun ruuna meille silloin melkein pari vuotta sitten tuli, kuvattiin se jaloistaa sekä polvistaan kokonaan, ja silloin se oli ollut puhdas. Totta kai sitä alkaa tällaisessa vaiheessa miettimään, että olenko itse aiheuttanut nyt ruunalle jotain vikaa esim. treenaamisellamme jalkoihin ?
En halua että parhaaseen ystävääni sattuu,
ja jos tämä vika on tullut omasta syystäni,
 tuntuu etten voisi antaa sitä anteeksi itselleni koskaan.

Eli lyhyesti sanoen, erityisen hyvin ei meilläkään mene. Nyt odotellaan sitten tiistaita, eikä maalata sen enempää piruja seinille.

Kaikkeni haluan tehdä, jotta ruunalla olisi kaikki hyvin.
Tällaisessa vaiheessa millään kilpailemisella tai starttaamisella ei ole mitään väliä, ei yhtään mitään väliä, kunhan saan vain rakkaan ystäväni kuntoon.

Silloin kun sitä pelkää menettävänsä parhaan ystävän, huomaa ettei millään muulla ole enää oikeastaan väliä kuin, että saa ystävänsä takaisin kuntoon. Aina meitä koetellaan, mut kyllä me tästäkin saadaan luvan vielä nousta..! ☝ On se vaan mulle tärkeä, nyt ja aina ❤😢 #tb #throwback #sad #lovethathorse #ownhorse #summertb #lämminverinen

Kuva, jonka @putrassd julkaisi 16. 10ta 2015 klo 1.18 PDT

<3

Esteiden saloihin tutustumista !

Eilisen kengän irroitus operaation takia ruuna ei liikkunut tuona päivänä. Se oli laitumella polkaissut toisen etukenkänsä aivan vinkuraksi, niin että se painoi sädettä kaviossa, ja kenkä jouduttiin irroittamaan kokonaan. Ruunalla ei siinä vaiheessa pysty yksinkertaisesti menemään jos sillä ei ole kenkiä / kenkää, sillä sen kavio aines on niin haperoa että kaviot murenevat samantein.
 Onnekseni tallille oli tulossa seuraavana päivänä, eli tänään, kengittäjä. Kengittäjä nakkasi aamulla kengän kiinni, ja kun tulin illemmalla tänään tallille, oli ruunalla taas kaikki kengät koivissaan kiinni.

Laittelin reippaasti ruunan kuntoon, ja päästiin suht nopeasti kentälle. Ruunakin oli oikein siisti, ei tarvinut kuin vähän harjata, ja olimme valmiita treenailuun.
Aloitin heti käynnissä taivuttelemaan hevosta aktiiviseksi ja eteenpäin pyrkiväksi, molempiin suuntiin. Samaa jatkoin ravissa, ja yritin siinäkin pitää ravin reippaana ja eteenpäin pyrkivänä. Se kumminkin tuntui todella haasteelliselta, sillä ruuna oli hyvin laiska ja sen kanssa oikeasti joutui tekemään töitä jotta se kulki itse eteenpäin.

Alotettiin estetehtävät puomeista, sillä ruunalla on ollut hieman tapana jännittää uusia asioita jonkin verran. Myös estetolpat ovat hieman jännittäviä, joten ei yhtään tehnyt huonoa että aloitimme puomeilla. Ensin tultiin puomit käynnissä, ja sen jälkeen ravissa. Kun puomit alkoivat toimia molempiin suuntiin, nostettiin puomeista pienen pieni ristikko. Ekalla kerralla ruuna vähän mulkaisi estettä, mutta rohkeasti kuitenkin meni luokse, ja hieman ratsastajan kannustamana ruuna meni yli nätisti. Ensimmäiset neljä hyppyä oli sellaisia , että yli kyllä mentiin, mutta jalkoihin ei juurikaan katsottu, vaan puomit kolahtivat tiuhaan tahtiin. :D
  Ruuna innostui kun nostettiin laukka ja tultiin laukalla estettä, silloin sitä joutui jo hieman jarruttamaan jottei ihan täysillä menty läpi esteestä.
Kun ristikko sujui, nostettiin pieni pysty, ehkä noin 60 cm ? Sen ylitys meni miten meni, mutta yli päästiin ! Ekat kerrat ruunalla oli pieni jarru vaihde päällä, mutta meni nätisti yli kun vähän kannusti taas. Pari kertaa ruuna myös kielsi, mutta kun uudelleen mentiin , niin yli päästiin.
 Hypättiin vielä pari kertaa toiseen suuntaan pienempää estettä, ja lopetettiin siihen hyvään kohtaan.
Tehtiin pitkät ravi jäähdyttelyt, tehden kaiken maailman kuvioita mitä ratsastaja vain päästään keksi.

Tallissa ruuna pääsi pesulle, ja sai palkkioksi paljon porkkanoita. Huollutin myös hieman jalkoja, ja laitoin niihin magneettipatjat yöksi.
Huomenna ruuna taitaa saada vapaan, sillä itse omistajalla on paljon kouluhommia mitkä pitäisi olla valmiita, mutta eivät ole, ratsastajan laiskuuden takia. :D

Kaikki kuvat on ottanut Aleksi Souru.
Pahoittelen ratsastajan virheitä, ja ennen kaikkea ilmeitä.

Hevonen ja ratsastaja tyytyväisinä.  :D

Treenailujen päiväkirjailua

Toissapäivänä, eli torstaina Texillä oli taas selästä käsin liikuttelua. Tällä kertaa selkään kapusi Iina. Tämä oli Iinan toka kerta kun hän menee Texillä. Itse tyydyin taas vain katselemaan ja vähän antamaan vinkkejä, ja totta kai kuvaamaan. Ekaa kertaa pääsin itse kuvaamaan tuolla meidän uudella kameralla. Harmittaa vaan kovasti kun suurin osa kuvista oli hyvin kaukaa otettuja, koska putki oli liian lyhyt. Hevonen näyttää pieneltä ja tausta mielettömän iso, suurimassa osassa kuvissa.

Alkuun I & T tekivät paljon käynti ja ravityöskentelyitä, ja I otti hieman tuntumaa T . Painotinkin sitä että T on parempi ratsastaa niin, että tekee mahdollisimman paljon erilaisia ratsastuskuvioita ja ympyröitä, eli on ns poissa kentän uralta, jolloin hevonen helposti alkaa vain puksuttamaan uraa myöten, eikä oikeasti tee töitä. I otti vinkistä vaarin, ja teki jonkin verran ympyröitä ja vaihteli tiuhaan tahtiin suuntaan, jotta työskentelyä tuli molempiin suuntiin tehokkaasti. T myös alkoi pikku hiljaa menemään nätisti, jopa toisella ratsastajalla itseni lisäksi.
 On ilo katsella parivaljakkoa joka oikeasti toimii !
 T osaa jo pikku hiljaa paremmin ja paremmin kantaa itseään, sekä menemään eteen & alas, eikä vain kaahota pää korkeuksissa. Tämä kuitenkin vaatii ratsastajalta tasaista kättä, päättäväisyyttä että pitkäjänteisyyttä. Aivan ilmaiseksi T ei mitään anna, se on nähty jo useaan otteeseen.

Työskentelyn jälkeen I otti hieman laukkaa pääty-ympyrällä, jossa nostot onnistuivat alkuunsa tosi nätisti. Kuitenkin T taas hieman kuumui ja varmaan hiukan testasi ratsastajaa, sillä perä alkoi lentämään laukannostoissa sekä laukan aikana jonkin verran. T pukit ovat aivan säälittäviä, huomaa ettei ruuna oikein osaa pukittaa. Pari videota löytyy myös näistä niskan nakkeluista koneelta, pitää vain katsoa saanko aikaiseksi alkaa niitä väsäämään tänne.
 I nosti niin kauan laukkoja T kun tuli nätisti pari nostoa ilman kettuilua, jonka jälkeen päätettiin lopettaa hyvään pätkään. Vähän vielä I ravaili ruunan kanssa kentällä ja lähti radalle kävelemään loppukäynnit.

Liikutuksen jälkeen sitten hoideltiin ruuna ja laitettiin yöpuulle. Nyt alkaa oikeasti huomaamaan että syksy on tullut, sillä ilman takkia ei enää illalla pärjää. Olin aivan totaalisen jäässä kun lähdettiin kotiin päin ajamaan tallilta. Oli pakko laittaa auton kaikki lämmitykset täysille että hieman tuli lämmin, ja pystyi ajamaan kotiin takaisin. Ensi kerralla olen jo viisaampi ja otan mukaan takin.

Tänään, lauantaina kävin pitkästä aikaa taas ajamassa ruunalla. Juuri kun sain T valjaisiin alkoi kauhea sade. Ei muu auta kuin silti lähteä treenaaman. Vedettiin reilu 10 kilometriä sateen ja ukkosen seassa, mutta ei se tuntunut ruunaa haittaavan. Se painatti menemään sen minkä vaan sai mennä, ja sitä joutui taas hieman jopa himmailemaan ettei menty ihan täysillä koko ajolenkkiä. Selkeästi ruunaan on löytynyt uusi vaihde ajaessa, joka on vain pelkästään positiivista.
Lenkin jälkeen ruuna pääsi lämpimään pesuun ja kuivattelemaan karsinaan. Jätin ruunan sisälle, sillä kaikki muutkin tallin hevoset otettiin sisälle kun sade vain yltyi.
Valitettavasti tällä kertaa minulla ei ollut kuvaajaa tai muuta mukana.

Alla video yhdestä ajotreenistämme, jossa kokeilimme ekaa kertaa GoPro kameraa !
Videon alla kuvia torstain liikutuksesta.
Kaikki kuvat siis oma ottamiani.

Päivittelyä

Eilen, keskiviikkona kävi ystäväni Jonna ratsastamassa Texillä. Itse toimin vain kameramiehenä tällä kertaa. Jonnan oli ekana tarkoitus vain mennä vähän kävelyä ja ravaillakkin, mutta todellisuudessa neitonen sitten vähän rohkaistui ja hieman laukkailikin Texillä. Yhteistyö Jonnan ja Texin välillä toimii hirmu hyvin, ja tästä syystä yritin myös hieman vihjailla Jonnalle tulevaisuudesta. Vielä ei ainakaan neito niin lämmennyt, mutta ehkä se siitä ? ;)
 Tex meni tosi rennosti vaikka olikin pitkästä aikaa taas joku muu kyydissä kuin itse omistaja. Myös ekaa kertaa sain vieraalta vähän näkökulmaa siihen, että mitä mieltä jokin muu ratsastaja oli Texin tämän hetkisestä kuolaimesta. Omasta mielestäni ruuna toimii kaikista kuolain kokeiluista parhaiten tällä kuolaimella, ja sitä mieltä oli myös Jonna.

Alhaalla vähän kuvia keskiviikolta, joskin hieman omalaatuisia, sillä kuvat on napattu hieman vanhemmalla kameralla millä muut blogin kuvat. Pahoittelen siis jos laatu on heikentynyt.
 Laatu paranee kun klikkaat kuvan auki !
Huomenna postausta tämän päivän liikutuksesta !

Nää baanat on vaan ihan mielettömän hyviä , tykkään !

Paras <3

Ratsastelua kentällä

Tässä postauksessa kerron 16.8. tapahtuneesta liikutuksesta.

Tultiin sunnuntaina vähän ennen puolta päivää tallille, oli kivan aurinkoinen keli. Käytiin hakemassa T laitumelta, joka tuttuun tapaan käveli vastaan laitumen portille kun näki meidän tulevan. Käveltiin valjastuskatokselle rauhassa, ja ihan suhteellisen rauhalliseen tahtiin laitettiin T valmiiksi. T takakengät kuitenkin kolisivat hieman ja tuntuivat olevan lähdössä kohta irti, jonka takia en uskaltanut oikein lähteä pidemmälle T kanssa, joten tyydyttiin menemään kentällä.

Tämä oli siis T eka kerta tuossa kentällä, ja sen kyllä huomasikin. Aluksi kaikki oli hieman pelottavaa ja jokaiselle hieman jännittävälle asialle piti puhallella. Mentiin rauhassa aluksi tutustumaan kenttään ja sen sivuihin molempiin suuntiin ennen kuin alettiin tekemään minkäänlaisia harjoituksia.

 Laitoin T pitkästä aikaa ratsastaessa kuolaimet suuhun, ja sen kyllä huomasi. Olen nyt pidemmän aikaa mennyt sillä ratsain pelkästään hackamorella, ja niilläkin mennessä pidetään tosi pitkää ohjaa, koska T tuntuu olevan tosi herkkä paineelle. Pienikin jarrutus pysäyttää samantein koko hevosen. Kuolainten kanssa T tuntui hieman taistelevan, välillä jäysti vastaan vaikka kuinka pehmeän käden ja löysän ohjan yritti pitää. Mietin jo suutakin, että onko siellä taas jotain, mutta juurihan pari viikkoa sitten me käytiin Orimattilan Hevosklinikalla raspauttamassa hampaat, joten uskalsin piikit poistaa epäilyslistaltani.

Koko ratsastuksen ajan oikeastaan pyörittiin kentällä pääty-ympyröillä molempiin suuntiin. Aluksi T tuntui kovinkin tahmealta eikä oikein meinannut rentoutua, mutta pienen kehumisen jälkeen se suostui hieman rentoutumaan sekä menemään eteen ja alas. T ei vielä oikein pysty kokoamaan puuttuvan lihaksiston takia, mutta ollaan nyt tähdätty siihen että ruuna menisi rauhassa eteen ja alas päin. Sekin tuntuu välillä olevan kovan työn takana. 

Otettiin hieman laukkaa helpompaan suuntaan, ja jätettiin kokonaan toiseen suuntaan laukan nostamiset pois, jotta rentous säilyisi koko ratsastuksen ajan. T tuntuu jännittävän kovin paljon toiseen suuntaan laukkaamista, ja jotenkin tuntuu siltä, että nykyinen kenttä on turhan pieni muutenkaan laukkaamaan siihen suuntaan, koska laukka on vielä hyvinkin raakaa toiseen suuntaan. Helpompaan suuntaan laukka nousee melkeinpä jo käynnistä, mutta ite laukka on vielä kovan työn alla, jotta siitä tulisi pyörivää että tasaista.

Laukkojen jälkeen ravailtiin vielä hieman molempiin suuntiin pitkällä ohjalla, koko kentällä. Kävellessä kokeiltiin vielä tehdä elämämme ekat pohkeenväistöt, ja sieltähän ne tuli. Pieniä väistöjä tehtiin niin, että siirryttiin uran sisäpuolelle ja periaatteessa väistettiin aina uralle. T tajusi asian yllättävän nopeasti ja tuntui olevan tyytyväinen 'kohtaloonsa' . Käveltiin loppukäynnit kentän viereisellä isolla pihaton pellolla/laitumessa.

Ratsastuksen jälkeen rapsuteltiin vähän aikaa kentällä kunnes mentiin valjastuskatokselle ottamaan varusteet pois ja harjattavaksi.  T ei tullut juurikaan edes hikiseksi, joten ei tarvinut pestäkkään ruunaa.

Kaikki kuvat Aleksi Sourun ottamia.

Nähtiin pelottava rakennuksessa oleva pihatto kentän vierellä, jolloin T pysähtyi aivan paikalleen.

Tovi mietittiin mennäänkö rakennuksen lähelle vai ei.

Alussa mentiin pää korkealla ja kauhean notkolla selällä.

Lopulta T renoutui hieman.

Eka laukan nosto meni vähän miten sattui. :D

Loppu käyntejä kentän viereisellä isossa tarhassa.

<3