Joskus mahdottomuus voi olla mahdollista.

Muuton myötä meille on tapahtunut paljon positiivisia asioita.

Ensimmäiseksi itse löysin pienen toivon kipinän treenaukseen, ja ennen kaikkea hevosen kuntoutukseen. Jotenkin nyt kun pidin noin viikon verran taukoa, etten käynyt kuin viemässä rehuja lisää hevoselle, teki sekin jo hyvää. Pääsi itse miettimään vähän mikä on tärkeää ja mikä ei, ja ennen kaikkea purkamaan ja pähkäilemään omia ajatuksia. Nyt en kadota tätä pientä kipinää.

Toisekseen hevosen muutto sujui vaivatta, vaikkakin ekan illan ruuna oli ollut täysi katastrooffi tallilla. Se oli kokeillut tarhassa yllyttää muita juoksemalla ympäriinsä, mutta kukaan ei onneksi ollut lähtenyt tähän touhuun mukaan, ja ruuna lopetti itsekkin sitten juoksemisen edestakaisin, ja tyytyi vain mutustelemaan heinää ja tarkkailemaan ympäristöä. Myös tallin seinät tuli kokeiltua, sillä ruuna oli kuulema niitäkin testannut hieman potkien.. Onneksi mitään ei ollut mennyt rikki. Kauhulla kuuntelin noita juttuja seuraavana päivänä kun tallille menin, ja ajattelin jo melkein pakata kamat kasaan ja lähteä tuoltakin tallilta pois, silkastaan vain sen takia, että itsessään minua hävetti ruunan käytös. Ei se koskaan ennen ollut mitään tuollaista tehnyt, ainakaan niin, että olisin siitä kuullut tai ollut muutenkaan tietoinen.. Onnekseen seuraavana iltana hevonen oli ollut jo ihan rauhassa ilman mitään ongelmaa. Ehkä kaikki johtui vain alkujännityksestä & stressistä ?

Kolmannekseen, ruuna on vihdoin päässyt kiinni taas pikku hiljaa töihin ! Olen tässä nyt neljä päivää putkeen ollut aktiivinen ja juoksuttanut ruunaa mahdollisimman paljon liinassa. Alku kerrat ruuna oli hyvin jäykkä ja tarvitsi todella pitkät alkulämpät että alkoi liikkumaan nätisti eteenpäin. Jäykkyyttä tuntuu olevan niin omistajassa kuin hevosessakin, etenkin näillä ekoilla kerroilla.  Mutta mitä useammin on liikuttu sen paremmin ruuna kulkee, ja keskittyy ! Mahtavaa !
 Olen myös paljon venytellyt ja käynyt ruunaa läpi tässä liikutusten ohella, eikä näytä reagoivan tällä hetkellä yhtään selällään/mahallaan mihinkään.

Eilen, menin tallille ihanan, hyvän ystäväni Idan kanssa, ja päätettiin juoksuttaa ruunaa taas alkuunsa, nyt satulan kanssa, jotta nähdään miten satula sinne istuu. Ennen juoksutusta katsottiin satula uudelleen käytävällä, ja se sopi vielä hyvin romaanin kanssa ruunan selkään.
Kerrankin muistin ottaa kamerankin mukaan tallille, ja annoin sen Idan käsiin liikutuksen ajaksi. Ida nappasi monta kivaa kuvaa, ja olen niihin niin tyytyväinen ! Ihana saada pitkästä aikaa uusia kuvia ! Ja tossa kelissä !
 Juoksutuksen jälkeen Ida sai mut ylipuhuttua, ja kiipesin sitten ruunan selkään loppukäynneiksi. Ja ruunan korvat ei edes loksahtanut minnekkään selkään kiipeämisestä, selästä laskuun välillä. Ainoastaan vain venytteli kaulaansa ja pärski.
 Kuitenkin tarkoituksena on silti jatkaa vielä maastakäsin hommia, ja välillä aina käydä selässä, muttei tosiaankaan joka päivä, sillä en nyt yhtään halua mitään takapakkia.

Nyt vaan peukut pystyyn ja toivotaan että päästään menemään eteenpäin  !

Pienoisen ponin rakennetta.
16.2.2016 

Muutosten tuulia

Pikku hiljaa hevonen näyttää kuntoutuneen etujalkansa venähdyksestä. Sunnuntaina juoksutin ruunaa vähän liinassa, ja sieltä tuli sellasta rodeota etten ole tainut koskaan nähdä sen tekevän samanlaista. Virtaa siis riittää enemmän kuin pienessä kylässä. Aavistuksen jäykkähän ruuna oli alussa, mutta loppua kohden paranikin jo. Voi olla, että pohjakin vaikutti hevoseen, sillä jouduimme juoksutuksen tekemään kesällä olevalla laidun alueella, sillä se oli ainoa, jossa oli siedettävä pohja, sillä kaikki radat ja kentät meillä on aivan jääpinnalla, niin sanottuja luistinratoja.

Nyt tässä aikani kuluksi, olen yrittänyt käydä noita tavaroitakin läpi, että voisi laittaa ns ylimääräiset tavarat myyntiin. Inhottavaa kun kaapeissa ja muissa säilytystiloissa roikkuu melkeinpä aivan uutta tavaraa joita on tyyliin kerran jos toisenkin käytetty, ja sitten jätetty vain laatikoihin lojuamaan. Pääasiassa kaikki ylimääräinen on ravitavaroita, mutta löytyy tuolta mm ylimääräisiä loimiakin. Loimet ovat kuitenkin melkeinpä kaikki löytäneet jo uuden kodin, mutta silti, kuivatusloimia oli laskelmieni mukaan liki kymmenen kaapissa, joista puolet ovat sellaisia ettei niitä ole edes käytetty hevosella koskaan, vaan ovat vielä pussissa, hintalaput sylissä. Naureskelin jo, että taidan olla joku himohamstraaja, kun tulee hamstrattua tavaraa, jota ei periaatteessa koskaan edes tarvitse... Nyt kuitenkin kaapit alkaa tyhjenemään urakalla, jotta saadaan tilaa lisää, ja että kaikki hevosen ylimääräiset tavarat mahtuvat yhteen paikkaan, eikä niin, että niitä joutuu säilyttämään kahdessa eri paikassa ..

Siivouksen yhteydessä olen myös pikku hiljaa alkanut pakkailla tavaroitakin kasaan tallilla, sillä ensin viikolla ruuna muuttaa uudelle tallille, taas. Toivotaan että seuraava talli on sellainen, jossa pysytään sitten pidempäänkin, ja ennen kaikkea, että hevonenkin viihtyy siellä. Peukut pystyssä kohti tulevaa siis mennään ! Seuraava talli on astetta pienempi paikka, joka voi olla että sopii ruunalle oikein hyvin. Ainoa miinus / jännittävä asia seuraavassa paikassa on se, että tarhan aidat ovat pelkästään langasta.. Sillä silloin kun ruuna minulle tuli, niin sehän käveli vain lankoja päin ja meni niistä läpi. Ja onhan se tehnyt tuota useamminkin, esimerkiksi toissa kesänä laitumella, kun viereisessä laitumessa oli tammoja, niin se meni sitten sinne niiden kanssa laiduntamaan omasta päätöksestään.. :D  Mutta tosiaan, eiköhän ruuna tarhassa ihan hyvin pysy, kumminkin tarhat tulevalla tallille on aivan vieritysten, joten kaverit eivät ole ainakaan kaukana, ja voihan se olla, että ruuna saa tarhakaverinkin siellä.


Kävin myös eräs päivä ulkoiluttamassa pitkästä aikaa kameraa. Kävin kuvaamassa ystäväni ylläpito ruunaa, Pammista. Oli ihanaa päästä kuvailemaan vähän erilaisissa olosuhteissa, sillä taivaalta tuli lunta, ja se toi vähän omanlaista haastetta kuvaamiseen, kivaa  !
Jospa sitä pääsisi useamminkin kuvailemaan, nyt kun tota intoa riittää siihen hommaan.

Sairaslomalaiset täällä terve !

Ei saa nuolaista, ennen kuin tipahtaa.

Ja taas, kuinka meidän uusi vuosi alkoikaan ? Klinikka käynnillä totta kai. En tosiaan tiedä, enkä välttämättä haluakkaan, tietää kuinka monta kertaa viime vuonnakin me ravattiin klinikalla.
Huvittavinta koko klinikka reissussa oli se, että hevonen sai ns terveen paperit, vaikkei se selkeästi terve olekkaan.. Nyt tämän reissun jälkeen oikeastaan voidaan vain todeta, että hevonen on tutkittu päästä - hännänpäähän asti, löytämättä vikaa. Selästähän löytyi silloin pieni kuluma nikamasta, mutta sen ei kuulemma pitäisi vaikuttaa noinkaan suuresti hevoseen, eläinlääkärin mukaan.

Nyt kuitenkin saatiin ohjeiksi, että parisen kuukautta pitäisi tehdä maastakäsin sekä juoksuttaen hevosen kanssa töitä, ellei halua ratsastaa. Tällähän hetkellä itse en halua ratsastaa ruunalla, sillä selkeästi se on jotenkin sille vastenmielistä puuhaa.. En tiedä, olisiko parempi, että ruunalla kävisi vieläkin ratsuttaja, mutta jotenkin itse koen asian nyt niin, että parempi olla hetki niin, ettei sinne selkään kiipeä kukaan. Satulat, valjaat, ja kaikki mahdolliset tavarat on katsottu ja todettu sopiviksi, joten ns kivun ei pitäisi tulla niistä. Kuitenkin pyysin vielä ystäväni tulemaan tässä lähipäivinä katsomaan tavarat uudelleen.

Elämme siis taas vaihteeksi saikkulaisten elämää, ja nyt katsellaan pari kuukautta tuleeko tästä mitään. Jos mikään ei tunnu muuttuvan, niin hevosesta ei taida olla kuin seurahevoseksi..
Mutta nyt peukut pystyyn ja toivotaan parasta !

Viimeisimmältä klinikka käynniltä..

Hyvä ruoka, parempi mieli !

Nelli

Talvi saapui !

Talvi tuli, rytinällä , ihanaa !
Eilen uhmasimme reippaan reiman kanssa säitä, ja kävimme pitkästä aika kärryttelemässä. Mentiin noin kymmenen kilometriä, kunnes ohjastajalle riitti tuiskeessa ajaminen.
 Ruuna on vaihteeksi alkanut tuntumaan tosi kivalta kärryjen edessä. Menee ihan omalla moottorilla eteenpäin, korvat hörössä eteenpäin suunnattuna. Mutta huvikseen että mielenvirkistykseksi sitä vaan ajellaan, ravihevosta tuosta tuskin saa koskaan.

Viimeiset pari viikkoa, on ollut ruunalla melko kevyitä. Viime viikolla myös meillä kävi ekaa kertaa ratsuttaja, ja ruuna näytti taas heti kättelyssä ratsuttajalle parhaat puolensa.. Omistaja olisi voinut vajota maan alle sen tilanteen nähtyään. Kuitenkin alkutempauksen jälkeen ruuna käyttäytyi oikeinkin mallikkaasti, ja sai hyvät kehut ratsuttajalta. Ehkä siitä vielä jotain tulee, joskus.
  Nyt tehdään paljon maastakäsittelyä ja yhdistellään niitä asioita pikku hiljaa ratsastukseen. Tämä tapa on todettu ruunalla toimivaksi ennenkin.

 Nyt edetään taas omaa tahtia, ja vähän sen mukaan miltä hevonen tuntuu. Ehkä meistä vielä jotain joskus tulee, ken tietää ?

Pikku kakara <3

pirteän pakkaspäivän riemuja ..

.. kuten kuvistakin voi päätellä ! Nyt tiedossa kunnon kuva pläjäys eiliseltä, kun päästettiin ruunat kentälle vapaana menemään omaa tahtia. :) 

Eli vaaleampi ns. ruskeampi on Tex, ja tummempi on Sarin ylläpitohevonen Vellu. 

sirkusponi siitä ainakin tulee, jos ei muuta ! :D 

Never know when ..

"Kukaan ei varmaan koskaan voi ymmärtää, 

saatika sisäistää meidän välistä sidettä.
Se kaikki mitä me ollaan koettu yhdessä, 

on jotain todella arvokasta.
Ei sitä voi määritellä tunneissa,
ei minuuteissa,
ei rahassa,
ei missään.
Se aika on jotain mittaamattoman arvokasta.
Kun kaiken luulee selvittäneensä,
tapahtuu jotain sellaista mitä ei koskaan haluaisi tapahtuvan, saatika tekevän.
Luopua parhaasta ystävästä.
Luopua ystävästä jonka kanssa olet käyttänyt jokaisen vapaa-aikasi,
käyttänyt jokaisen järjen rippeesi,
käyttänyt senkin ajan joka olisi pitänyt käyttää johonkin muuhun,
kokenut sen myötä onnistumisia sekä epäonnistumisia.
Ne kokemukset, on kasvattanut meidät yhteen, tehden meistä tiimin.
Tässä on elämäni hevonen,
omalaatuisella luonteellaan varustettu, mutta silti niin tärkeä karvakorva.
Se joka saa minut repimään hiuksia päästä turhauduttuani,
Se joka saa minut hymyilemään pienistä onnistumisista,
Se joka saa jatkamaan seuraavaan päivään,
yrittämään uudelleen.
Tämän takia, en halua luovuttaa.
En halua luopua hyvästä ystävästäni,
joka palvelee minua parhaansa mukaan,
kuunnellen murheitani sekä muita arjen asioita.
Antaen minulle anteeksi.
Antaen aikaa miettiä.
Antaen minun vain halata sen pehmeää karvaista kaulaa,
antaen pahanolon mennä.
Ei, vaikka haaveilen jostain suuremmasta,
tavoitteellisemmasta,
en vain pysty luopumaan tästä.
Annan haaveitteni mennä,
ja keskityn tähän hetkeen,
ja arvostan sitä, mitä minulla jo nyt on.
Minulla on jo jotain, jota en koskaan uskonut saavani,
mitä en koskaan uskonut omistavani,
mihin kaikilla ei ole edes mahdollisuutta koskaan.
Oman hevosen,
joka antaa parhaansa, omalla tavallaan.
Nyt edetään hevosen ehtojen mukaan,
ja katsotaan mitä tästä tulee. "
 Tex <3