Ensimmäiseksi itse löysin pienen toivon kipinän treenaukseen, ja ennen kaikkea hevosen kuntoutukseen. Jotenkin nyt kun pidin noin viikon verran taukoa, etten käynyt kuin viemässä rehuja lisää hevoselle, teki sekin jo hyvää. Pääsi itse miettimään vähän mikä on tärkeää ja mikä ei, ja ennen kaikkea purkamaan ja pähkäilemään omia ajatuksia. Nyt en kadota tätä pientä kipinää.
Toisekseen hevosen muutto sujui vaivatta, vaikkakin ekan illan ruuna oli ollut täysi katastrooffi tallilla. Se oli kokeillut tarhassa yllyttää muita juoksemalla ympäriinsä, mutta kukaan ei onneksi ollut lähtenyt tähän touhuun mukaan, ja ruuna lopetti itsekkin sitten juoksemisen edestakaisin, ja tyytyi vain mutustelemaan heinää ja tarkkailemaan ympäristöä. Myös tallin seinät tuli kokeiltua, sillä ruuna oli kuulema niitäkin testannut hieman potkien.. Onneksi mitään ei ollut mennyt rikki. Kauhulla kuuntelin noita juttuja seuraavana päivänä kun tallille menin, ja ajattelin jo melkein pakata kamat kasaan ja lähteä tuoltakin tallilta pois, silkastaan vain sen takia, että itsessään minua hävetti ruunan käytös. Ei se koskaan ennen ollut mitään tuollaista tehnyt, ainakaan niin, että olisin siitä kuullut tai ollut muutenkaan tietoinen.. Onnekseen seuraavana iltana hevonen oli ollut jo ihan rauhassa ilman mitään ongelmaa. Ehkä kaikki johtui vain alkujännityksestä & stressistä ?
Kolmannekseen, ruuna on vihdoin päässyt kiinni taas pikku hiljaa töihin ! Olen tässä nyt neljä päivää putkeen ollut aktiivinen ja juoksuttanut ruunaa mahdollisimman paljon liinassa. Alku kerrat ruuna oli hyvin jäykkä ja tarvitsi todella pitkät alkulämpät että alkoi liikkumaan nätisti eteenpäin. Jäykkyyttä tuntuu olevan niin omistajassa kuin hevosessakin, etenkin näillä ekoilla kerroilla. Mutta mitä useammin on liikuttu sen paremmin ruuna kulkee, ja keskittyy ! Mahtavaa !
Olen myös paljon venytellyt ja käynyt ruunaa läpi tässä liikutusten ohella, eikä näytä reagoivan tällä hetkellä yhtään selällään/mahallaan mihinkään.
Eilen, menin tallille ihanan, hyvän ystäväni Idan kanssa, ja päätettiin juoksuttaa ruunaa taas alkuunsa, nyt satulan kanssa, jotta nähdään miten satula sinne istuu. Ennen juoksutusta katsottiin satula uudelleen käytävällä, ja se sopi vielä hyvin romaanin kanssa ruunan selkään.
Kerrankin muistin ottaa kamerankin mukaan tallille, ja annoin sen Idan käsiin liikutuksen ajaksi. Ida nappasi monta kivaa kuvaa, ja olen niihin niin tyytyväinen ! Ihana saada pitkästä aikaa uusia kuvia ! Ja tossa kelissä !
Juoksutuksen jälkeen Ida sai mut ylipuhuttua, ja kiipesin sitten ruunan selkään loppukäynneiksi. Ja ruunan korvat ei edes loksahtanut minnekkään selkään kiipeämisestä, selästä laskuun välillä. Ainoastaan vain venytteli kaulaansa ja pärski.
Kuitenkin tarkoituksena on silti jatkaa vielä maastakäsin hommia, ja välillä aina käydä selässä, muttei tosiaankaan joka päivä, sillä en nyt yhtään halua mitään takapakkia.
Nyt vaan peukut pystyyn ja toivotaan että päästään menemään eteenpäin !
 |
| Pienoisen ponin rakennetta. 16.2.2016 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti