Viikon kuulumisia

Tämä viikko alkoi hyvin leppoisasti ruunan puolesta. Sillä oli maanantai, tiistai sekä keskiviikko vapaata, sillä en kerinnyt kouluni takia yksinkertaisesti vain tallille, joten ruuna sai vähän vapailla. Välillä sekin tekee hyvää, onneksi.

Torstaina pääsin vihdoin ja viimein tallille, ja täytyy myöntää että itsellänikin oli pienoisia talleilu oireita, sillä en yhtään olisi malttanut pysyä tallilta pois kolmea päivää. Mutta minkäs sille teet kun koulu on käytävä, ja nämä viimeiset viikot merkitsevät paljon.
Torstaina mulla oli aamutalli, jonka vetäsin miehen kanssa, ja sen jälkeen olinkin niin poikki etten jaksanut oikein lähteä ajamaankaan kolmen vapaa päivän viettäneellä hevosella. Puhuttiin sitten ystäväni Idan kanssa, ja keksittiin laittaa ruunat juoksemaan kentälle. Viritettiin myös toiselle pitkälle sivulle eka tolpista ja parista puomista pieni ristikko. Idan ruuna juos vaan ohi esteestä ja Tex juoksi sitten perässä. Vaihdettiin tolpat mustiin tötsiin, jolloin ruunat juoksivat esteen luo ja hyppäsivät oikein yli. Pari kertaa ne hyppäsivät kunnes kasattiin este poies, kävelytettiin hevosia ja syöteltiinkin hetken aikaa.

Perjantaina ruunalla oli taas vapaata, vähän kävelyttelin mutta mitään sen hurjempaa liikuttelua se ei saanut, eikä se oikein näyttänyt haittaavankaan sitä.

Lauantaina laitoin ruunan vihdoin kärryjen eteen, ja käytiin ajelemassa reilun 14 kilometrin lenkki. Ruuna oli ihanan virkeä, meni omalla moottorilla koko ajan eteenpäin korvat hörössä. Pieniä vihreitä miehiäkin oli useammassa paikassa lenkin aikana, jolloin kuskia alkoi hieman kyllästyttämään. Pysähdyttiin myös vanhempieni luona napsasemassa eräät ajohousut itselleni tallille. Pihassa ollut yhdistelmäajoneuvo oli Texin mielestä hyvin pelottava, mutta suostui siitäkin menemään nätisti ohitse. Bernhardinkoirat pihassakaan ei enää pelota, niiden ohitse pystyttiin helposti kävelemään. Tallille päästyä vähän pesasin ruunaa ja vein ulos takaisin tarhaan.

Tänään päätin, että voisin ratsastaa ruunalla pitkästä aikaa. Meillähän ei tällä hetkellä ole satulaa, sillä myin edellisen satulan Idalle. Seuraava satulamme on vielä matkalla meille, ja toivon mukaan saapuu tänne ensi viikon aikana, jotta päästään sitä testailemaan !
Tämän ratsastuskerran menin ekaa kertaa ruunalla ratsastusvyöllä. Itselläni on myös vierähtänyt tovi siitä kun viimeksi ratsastusvyöllä olen mennyt, ja tänänä tuli taas todettua se, että miksi sillä en ole mennyt. Viimeisetkin istunnan hippuset taisivat kadota ratsastuksesta, ainakin kuvien perusteella.
 Mentiin Texin kanssa kentälle, ja aloiteltiin ihan perus asioista, kuten pysähdyksistä, volteista, asetuksista sekä erilaisista ratsastuskuvioista käynnissä, molempiin suuntiin. Ruuna taipui ja asettui yllättävän hyvin, ja oli ihmeellisen rento. Ilmeisesti lauantain hieronnoista oli hieman hyötyä sillä ruuna tuntui hirmu hyvältä.  Ravissa ratsastajalla oli vaikeuksia pysyä mukana, mutta kivoja pätkiäkin saatiin kun ratsastaja osasi rentouttaa jalkansa sekä nojata taaksepäin niin, että tunsi omat istuinluunsa, sekä katsoa eteenpäin, eikä sinne Texin harjaan. Ruuna taipui ravissa molempiin suuntiin myös hyvin.
Kokeiltiin laukkaamistakin toiseen suuntaan, ja se onnistui parilla vikalla kerralla hirmu hyvin, ja siihen lopetettiin. Aluksi laukannostot sekä laukkaaminen ylipäätänsä oli kauheaa räpellystä. Harjoitusta harjoitusta vaan lisää, niin alkaa näyttämään paremmalta.

Koulu kiemuroiden jälkeen mentiin vielä ottamaaan vähän keväisiä kuvia tallin lähiseuduille.
Ekat hevosetkin pääsivät tänään laitumelle, ja jos kaikki menee hyvin, Tex pääsee myös 1.6 laitumelle.
Kuvat ottanut siis Aleksi Souru.

Ratsastaja ohjaa selkeesti mopoa. Kauhistus.

Radalla käyntiä ja kuulumisia

Tiistaina juoksuttelin Pammista ja Texiä kentällä, ja ruunathan innostuivat siitä täysin. Kunnon spurtteja pitkin kenttää, pukkeja unohtamattakaan. Riehumisen jälkeen kun oltiin hieman hölkäilty rauhassa, otettiin ruunat Alkesin kanssa kiinni ja nähtiin 'taistelujäljet' . Texillä toinen etukenkä oli lentänyt ihan kokonaan pois, eikä sitä löytynyt enää kentältä myöhemminkään mistään, eikä kentän laitojen ulkopuolelta. Ties minne se sitten katosi ?
Kenkä oli saanut irti lähdössä vielä tehtyä pienen mutta syvän vekin jalkaan, jonka sitten kävelytysten jälkeen pesin sekä laitoin betadine kääreen.

Keskiviikkona jalka oli hieman turvoksissa mutta ei onneksi pahasti. Meitä lykästi sen verran että kengittäjä ehti aamulla käymään ja lyömään uuden kengän ruunalle, jotta ei sen tarvinut kuaa olla ilman kenkiä.
Itse jäin ahertamaan iltatallia, ja laitoin mieheni Aleksin ajelemaan Texillä vähän lenkkiä, Ruuna oli kuulemma mennyt muuten hyvin, mutta oli ollut hieman tahmea liikkeistään. Turvotus laski lenkin aikana, eikä sitä juuri enää havainnut/tuntenut jalasta kun katsoin sitä lenkin jälkeen.

Torstaina hevonen saikin sitten vapaata, ja tänään perjantaina menimmekin ajamaan Jokimaalle, tarkoituksena ajaa hieman reippaammin.
Tällä kertaa meitä hieman onnisti, sillä vanha tuttumme oli myös radalle menossa hiittaamaan hevostansa, joten saatiin siitä sitten hiittikaverikin !
Lämmittelyä ajoin neljä kierrosta, ja ruuna tuntui tosi virkeältä ajettavalta. Hiittikin meni oikein hyvin, ja hyvällä ajalla, ellei pientä possulaukkaa vikassa kurvissa lasketa. Sen jälkeen kuitenkin hevonen juoksi taas hirmuisen hyvin maaliin saakka. Koko hiitin ajan ruuna polki menemään ja painoi jopa hieman kädelle. Pieniä varustemuutoksia on vain taas tehtävä ensi kerralle.
 Tämän perusteella uskaltaisin jo jopa sanoa, että ilmoitan ruunan Riihimäkeen 25.5 , toivotaan vaan että ruuna pysyy kasassa niin uskaltaa sitten ilmoittaa.

Perään vielä kuvia, joita hovikuvaajani Jonna otti , ja kiitos hälle ! :)

 

Hyvän hiitin jälkeen on helppo hymyillä ;)

 

 

Hyppelöitä

Eilen mentiin tallille jossain neljän pintaan Aleksin kanssa, ja tallissa Ida odottelikin meitä jo. Käytiin hakemassa ruunan retaleet sisälle varustukseen. Harjailtiin hevoset kunnolla ja heitettiin ruunille varusteet niskaan ja lähdettiin maastoon kävelemään alkukäynnit, sillä kenttä oli varattuna juuri silloin irtojuoksutukseen.
Käveltiin tallin metsään tehty polku ja palattiin tien kautta kentälle, jolloin se oli juuri vapautunut. Aleksi alkoi laittamaan pienen ristikon sekä parit puomit kentälle, kun me Idan kanssa lämmiteltiin ruunia.
Tex oli hieman naftin oloinen, vähän aavistuksen jäykkä, mutta tein paljon ympyröitä, tempon vaihteluita sekä pysähdyksiä. Ruuna hieman rentoutui ja päästiin aloittelemaan tehtävää.

Aloitettiin ensimmäiseksi puomeista, joiden päässä oli hyvin matala ristikko.
Ruunan joutui oikeasti ratsastamaan puomien luokse, pitämään ohjat kunnolla kädessä, sekä koko hevonen pohkeitten välissä, sillä ruuna on jostain oppinut väistelemään sekä kieltämään esteillä.

Sain kuitenkin hevosen heti ekoilla kerroilla menemään suoraan puomien ja pienen esteen ylitse, ja aina kun hevonen teki oikein palkitsin sen kehumalla ja taputtamalla.
Vain koko tunnin aikana yhden kerran ruuna pääsi livistämään ulkokautta esteen ohitse, koska ohjani oli jossain muualla kuin kädessä, ja ruuna huomasi sen, ja käytti tilaisuuden samantein hyväkseen.

Vaihdettiin hieman tehtävää myöhemmin, jolloin puomit oli esteen vieressä jonossa, ja este oli periaatteessa yksin/erikseen puomien vieressä. Siltikin ruunan kanssa piti olla hyvin tarkka ohjauksesta, pohkeista sekä siitä että oli oikeasti päättänyt mennä esteen ylitse.

Esteitten välissä, kun esimerkiksi Ida ja Pammis hyppäsivät, nostin parit laukat taas ruunalla, jotka nousivat oikein nätistikkin. Viimeisillä kerroilla ruuna tuntui vähän nahkealta, siltä että oliko oikeasti pakko tehdä mitään muuta kuin vain kävellä. Napakasti kun pyysi niin laukat vielä nousi.

Parin hyppäämisen jälkeen aloimme jo lopetella, kun ratsastajan oma kunto alkoi vähän pettää sekä kauhea röhä tuntui vain pahenevan. Ravailtiin vielä loppuravit sekä käveltiin kentällä sen aikaa kun Aleksi korjaili esteet pois.
 Tallissa vähän pesasin hikisempiä kohtia, ja mentiin sitten hieman syöttelemään ruunille vihreää tallin pihapiiriin.

Kuvista taas huomaan omat virheeni kauhean helposti, tarve valmentajalle/opettajalle taitaa olla oikeasti suurempi kuin kuvittelin. Kun jalustin lyhenee -> jalka nousee taakse päin, se ei pysy enää rentona normaalissa asennossa hevosen kyljen vierellä. Kädet menee samallailailla kuin ajaisin mopolla, eivätkä ole pystyssä. Ja istunnassa muutenkin kauheita könötyksiä. Tunnille siis pakko päästä.
Kaikki kuvat ovat Aleksin ottamia.

Lenkin jälkeen ruunalla oli vielä virtaa leikkiä vesileikkejä sen sijaan kuin olisi voinut juoda vettä.