Meil on täydellinen elämä täynnä laulun aiheita.

Kolmas yhteinen viikko vierähti käyntiin Texin kanssa. Yhteiset viikot ovat tuonneet mukanaan iloa ja surua ja hammasten kiristystä. Mutta kuitenkin olen alkanut hoksaamaan että tämän hevosen kanssa tarvitaan paljon huumorintajua ja pitkäjänteisyyttä, ei se ole niin automaatti ole kuin edellinen hevoseni Jedi oli.
   Kuitenkin nyt kun on oppinut jo tuntemaan toista jo jonkin verran, huomaa että kyllä omistajassa ja hevosessa joitakin samanlaisia piirteitä löytyy.. :)

Tex on myöskin hyvin asettunut aloilleen, ei enää säpsykkään ihan kaikkea uutta, ja muutenkin kaveri on paljon rennompi kuin alussa. Ajossa se ehkä näkyy välillä vähän liika rentoutuneena, eli jalkojen nostoonkaan jaksa aina panostaa ja sitten kompuroidaankin jos jonkin verran. Onneksi tahdin mennessä vähän reippaamaksi, askeleetkin alkavat nousemaan ja kompuroiminen jää pois kokonaan. Mutta tietysti vikaa voi löytyä siitäkin että hevosella ei ole hirveästi lihaksistoa kuin tommosseen sunnuntai körröttelyyn.

Tänään laittelin taas parin päivän tauon jälkeen hiittikärryt ruunan taakse, ja lähdettiin Ipen kanssa ajelemaan hevosilla metsälenkille. Rata ja hiittisuora ovat siinä kunnossa, ettei niillä paljoa ajella tämän kelin takia, välillä on aivan peili jäisiä kohtia kun taas joissan kohdissa on todella upottavaa hiekkapohjaa, jota voisi varmaan sekoitella jo kepilläkin, semmosta velliä siellä. Mettälenkki oli suht samanlainen kuin eilenkin, mutta kyllähän sielläkin pohja joissain kohti vaihtelee hiekan ja jään välillä, mutta se ei ole läheskään niin upottavaa kuin hiittisuoralla tai radalla.
 
Aluksi mentiin kolme kierrosta hölkötellen niin että tex oli kärjessä, ja ipe ja samu tulivat takana. Kuitenkin ruuna taas löntysteli sellasta vauhtia että päätettiin sitten kolmen kierroksen jälkeen vaihtaa kärkihevosta, ettei tää aivan hölkönkölköttelyks menis koko lenkki. Siitä vasta Tex riemastukin, kun kaveri yritti ravata ohi kärkipaikalle. Ruuna alko vaan puskemaan ja painelemaan eteenpäin tosi reippaasti, ja siinä sai ihan työllä olla jarruttelemassa, että Samu pääsisi johtohevosen rooliin. Tässä huomattiinkin sitten, et kyllä ruunan retaleelta voitontahtoakin löytyy.. Mutta ei sekään loppunut siihen.
  Lähestyttiin sitten ensimmäisiä mäkiä, joissa oli tarkoitus päästää hevoset ravaamaan paljon reippaammin, ja siinä vaiheessa kun samu lähti rinnalla kiristämään vauhtia, tex rynnisti vain eteenpäin sen mitä jaloistaan pääs. En tiedä mitä siinä sitten kävi, mutta mäkeä noustessa (olisikohan ollut joku pehmeämpi kohta? ) Tex vähän rymisteli ja askeleet sekottu ja ruuna pomppas laukalle ja siinä samassa alkoi ilo pukkejakin lentää taivaalle. Eipähän ruunalla ainakaan tylsää ollut. :D
Heti vaan kun oltiin päästy mäki ylös oli laukkakin jo laskettu ja mentiin reipasta ravia taas Samun ja Ipen perässä. Seuraavina kertoina (eli viisi kertaa mentiin molemmat kaksi mäkeä)  me tultiin sitten reipasta, pitkäaskelista ja hyvää ravia Samun perässä. Mäkien jälkeen hölköteltiin ja käveltiin pari kierrosta että eivät mene mitenkään kauhean jumiin tommossesta lenkistä.
Lenkin pituudeksi tuli reilu kaksitoista kilometriä.

Lenkin jälkeen sitten pestiin ja loimiteltiin, ja samalla huomasinkin pojan lyöneen pienen vekin vasempaan takajalkaansa, siihen ruununrajan yläpuolelle, ja sen sitten hoitelin myöskin.
Seuraava ostos taitaakin olla jotkin kevyet takajalan suojat ja pidempi sekin takaosa, sitten tulevaisuutta varten.
Ja näin valmiiksi, koska on hyvin mahdollista etten huomenna pahemmin postaile, niin toivotetaan teille kaikille ketkä on tänne blogiin eksynyt niin hyviä jouluja :)!